Täytyy tunnustaa, että Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki oli minulle melkein yhtä tuntematon paikka kuin edellisen illan Vääksy – toki olen joskus ajanut kaupungin läpi tai vaihtanut siellä junasta bussiin, mutta kunnolla en ollut Jyväskylää koskaan kolunnut tai majoittunut matkailijana. Nyt tähän tuli tilaisuus, kun yövyimme aseman vieressä Sokos Hotel Aleksandrassa kaksi yötä. Kuten viime kesän Saimaan-kierroksella, vanhan koulun Sokos-hotelli on meille 80-luvun lapsille aina kodikkaan tuntuinen majapaikka.

Olutkellari-blogin Juha-Pekka Jylhä kirjoitti pari vuotta sitten Scandinavian Brewers’ Review -lehteen artikkelin, jossa käsiteltiin jyväskyläläisen oluen kulta-aikaa. Se luonnehdinta tarkoitti siis artikkelin kirjoitushetkeä, ei mitään historiallista aikakautta, vaikka nekin käytiin jutussa läpi. Tuolloin vuoden 2020 alussa kiinteitä panimoita oli kaksi, Panimoyhtiö Hiisi ja Panimoyhtiö X, sekä yksi kiertolainen Hangaround & Nobody. Aalto Panimo oli aloittelemassa toimintaansa.
Sittemmin kulta-aika on vaihtunut platina-ajaksi, koronasta huolimatta, ainakin panimoiden lukumäärillä mitaten. Aalto on saanut toimintansa vauhtiin, ja ympäröivälle maaseudulle on putkahtanut myös 1000 Lakes Distillery oluineen, gineineen ja vodkineen, sekä kotiolutprojektista kaupalliseksi pientuottajaksi kypsynyt YMIS Panimo. Nämäkin tiedot perustuvat Olutkellarin päivityksiin. Jos lasken oikein, nykytilanteessa kaupungin alueella on viisi omilla laitteillaan toimivaa panimoa ja ainakin yksi kiertolaistuottaja. Tämä on harvinaisen iso luku, ainakin Suomen mittakaavassa.
Yksi Jyväskylän olutkiertoratojen kiintotähdistä on syksystä 2020 ollut Hiisi Taproom & Bottleshop, joka majailee Lutakon keikkapaikan rakennuksessa. Se oli mainio baari, jossa keittiön antimien ääressä – esimerkiksi bao bunien ja hodareiden – viihtyi vähän pitempäänkin, kun niitä sai helposti tilattua nälän jatkuessa lisää. Oluita oli tietysti pitkä liuta isäntäpanimo Hiisiltä hanoissa ja kaapeissa, ja ainakin take away -jääkaapissa olivat paikallisista tekijöistä edustettuina myös 1000 Lakes ja Hangaround & Nobody. Muutakin kotimaista oli.

Itse baarin sisustus oli erilainen kuin kuvien perusteella olisin luullut – odotin panimon visuaalisen ilmeen mukaista hämärää ja maanalaisten olioiden kansoittamaa yöelämän tilaa. Tämä oli kuitenkin monien taproomien tavoin melko valoisa ja selkeä tila. Joitakin panimon etiketeistä tuttuja hahmoja näkyi silti seinillä.
Tuskinpa Jyväskylästä monta sellaista baaria löytyy, jonka listalla ei ainakin jotakin Hiisi-olutta olisi. Tavallisesti niitä näyttää olevan valikoimassa useitakin. Näin oli esimerkiksi Vakiopaineessa, joka kuitenkin tunnetaan pikemminkin kulttuuri- ja vaihtoehtoväen sekä yliopisto-opiskelijoiden tyyssijana kuin olutfriikkien pesänä. Join siellä Tahvaa (7,5-prosenttinen baltic porter), joka ei ole hassumpi tumma Hiisi-tuote. Panimon oluista kiinnostavin oli tällä reissulla kuitenkin – ehkä odotusten vastaisesti – uusi cold IPA -versio Hiisin aiemmasta Peri-oluesta (7 %). Sen testasin Hiisin omassa taproomissa, vaikka olutta on nyt myös Alkon valtakunnallisessa jakelussa. Kylmä käymislämpö ja (ilmeisesti) pohjahiiva on muuttanut tämän IPA-oluen todella aika hauskasti lagermaiseksi, joten Baijeri ja Amerikka lyövät maussa todella kättä.

Jos nopeasti pitäisi luonnehtia tällä matkalla testattuja Jyväskylän keskustan indie-baareja, edellä mainittu Vakiopaine sekä Vihreä Haltiatar ovat fiilistelijöitä ja boheemeja varten, Harry’s Pub ja Musta Kynnys taas tarkoituksellisemmin olutasioista kiinnostuneiden paikkoja. Vihreässä Haltiattaressa bongasin jääkaapista useamman Einbecher Brauhaus -oluen rivin, ja niistä join Kellerbierin (4,8 %), joka oli maukas vaikka ei mitenkään erikoinen tai jännittävä. Pubin mukavilla sohvilla olisi tietysti viihtynyt vaikka koko illan, jos ei olisi ollut muita suunnitelmia.


Harry’s Pub on tietoisen brittiläistyyppinen, ja sisustus on suomalaisiin oloihin vaikuttavan koristeellinen, vale-viktoriaaninen. Jo miljöö sai olon tuntumaan kotoisalta, ja baarin tarjonta nosti fiiliksen lähemmäksi kattoa. Manchesteriläisen Marble Beersin hienoa Marble Stoutia (5,7 %) oli ”tavallisessa” hanassa, ja viereiseen real ale -pumppuun viriteltiin parhaillaan Thornbridgen Jaipuria (se oli kypsynyt kellarissa mutta ei ollut vielä saatavana). Jotain toistakin real alea oli tulossa tarjolle, mutta baarimikko oli tilapäisesti unohtanut sen nimen.

Musta Kynnys on rautatieaseman vanhassa rakennuksessa, ja sillä on historiallisen puutalonsa suojissa pari suhteellisen tilavaa ravintolasalia. Erikoisempi oluttarjonta on viritelty visuaalisesti näkyville pitkin baaritiskiä: värikkäitä tölkkejä ja trendikkäiden pienpanimoiden pulloja saattoi nostella, käännellä ja tutkia mielensä mukaan. Mukana olivat muun muassa Other Half Brooklynista, Nerdbrewing Malmön suunnalta, Deya ja Brew By Numbers Englannista, Fuerst Wiacek Berliinistä sekä Ārpus Latviasta. Belgiasta oli ainakin perinteisiä Kwakia ja Rochefortia. Esimerkiksi Other Half -panimon All Green Everything (10,5 %) on prosenteistaan huolimatta helposti nautittava vahva IPA, jossa intensiivinen – ei erityisen katkera – mehuisuus peittää korkeaa alkoholimäärää.
Jyväskylän keskustassa kävimme tietysti myös Harjulla, jossa on tällä viikolla ajettu MM-rallin osakilpailun erikoiskoetta. Vesitorni on komea, ja 1920-luvulla rakennetut Neron portaat oli koristeltu Instagram-yhteensopivalla värikkäällä taideteoksella, joka hyödyntää erityisesti aamupäivän auringonvaloa. Myös yliopiston kampusalue on vaikuttava yhdistelmä historiaa ja nykyaikaa.
Toivolan Vanhan Pihan 1800-lukulaisessa käsityöläismiljöössä testasimme Valkoisen Puun pizzat sekä kesäkioskin, josta löytyy Aalto Panimon Tahiti-olutta. Se on 5,4-prosenttinen golden ale, jossa on selkeästi enemmän tarkoitettua tai tahatonta särmää kuin tämän tyylisuunnan brittioluissa – johtuneeko sitten humalavalinnoista tai mistä. Omaan makuuni tätä voisi vielä jonkin verran hioa, kun kerran panimon nimikin on otettu arkkitehtuurin suurelta käsityöläiseltä. Hänestä lisää seuraavassa postauksessa.
Mitenkään vaikeaa ei Jyväskylässä näytä olevan paikallisten panimoiden tuotteiden löytäminen. Esimerkiksi Elosen leipomon Elo-kahvilassa Kauppakadun ja Asemakadun kulmassa on alkoholituotteiden listalla kolme 1000 Lakes -panimon olutta. Oikeastaan YMIS Panimo taisi jäädä meillä ainoaksi, joiden tuotteita emme päässeet testaamaan, kun niitä ei kaupungissa näkynyt ja Korpilahden Tikkalaan meillä ei tällä reissulla ollut mahdollisuutta poiketa.