Olutjuhlat eläintarhassa

Tämä on Olutkoiran joulukalenterin 7. luukku.

Hollantilaisen pienpanimokulttuurin uusi tuleminen alkoi Amsterdamin eläintarhan Koningszaalissa, kuninkaansalissa, melko tarkkaan 40 vuotta sitten, 28.–29.11.1980. Näin tulkitsee ainakin Marco Daane kirjassaan Bier in Nederland. Daanen mukaan eläintarha oli siinä mielessä osuva paikka, että monen historiallisen hollantilaisen olutlaadun tai -tyylin nimi liittyi eläinmaailmaan: bok, mol, lam, leeuw, valk tai pauw (pukki, myyrä, lammas, leijona, haukka, riikinkukko).

Tapahtuma oli Alankomaiden ensimmäinen virallinen Bokbierfestival, olihan bok enemmän tai vähemmän ainoa jäljellä oleva noista menneen ajan eläinoluista. “Virallinen” siinä mielessä, että pari pienimuotoista bok-festaria oli pidetty jo tätä ennen Amsterdamin oluthuone Gollemissa. Niiden taustalla oli samoja voimia kuin tapahtumissa ja baareissa, joissa jo 70-luvun puolella oli alettu herätellä kiinnostusta erikoisoluisiin.

Baareja oli myös muualla maassa, ainakin vuonna 1974 perustettu Jan Primus Utrechtissa, sekä Locus Publicus Rotterdamissa ja ‘t Pumpke Nijmegenissä. Tapahtumapuolella oli ollut Zwollen olutviikkoja vuodesta 1975 alkaen sekä Bredassa, De Beyerd -kahvilassa vuodesta 1976 pidettyjä belgialaisten oluiden viikkoja. Nimenomaan belgialaiset oluet olivat näissä piireissä ja paikoissa suosittuja: trappistioluet, Hoegaardenin vehnäolut sekä punaruskea De Koninck, miksei myös Duvel, Palm, Gouden Carolus ja kriekit. Baarinpitäjät kävivät itse valtakunnanrajan takana niitä noutamassa.

Bok-festivaalien merkitys oli siinä, että niillä juhlistettiin nimenomaan Alankomaan omaa erikoisolutta. Tuskin on mikään salaisuus, että sitten kun uusia hollantilaisia pienpanimoita alkoi putkahdella maailmaan, ne käyttivät paljon aikaa belgialaisten imitoimiseen tai ainakin heistä inspiroitumiseen. Jopa bokbier (alkujaan replika Saksan tummasta bock-oluesta) alkoi ehkä viirata ajan myötä belgialaiseen suuntaan. Sitä tehtiin pohjahiivan lisäksi pintahiivalla, ilmeisesti myös maustettiin ja sokeroitiin.

Tässä ei ole kerrassaan mitään pahaa – muiden matkimisellahan uutta olutkulttuuria on useimmissa maissa luotu. Kansainväliset oluttyylilokerikot eivät ole oikein ikinä omaksuneet hollantilaista bokbieriä omana tyylinään, erillään Saksan bock-perinteestä. Aivan hyvin olisi niinkin voitu tehdä varsinkin tietyissä tolkuttoman monipolvisissa jaotteluissa (ehkä jossain onkin tehty, onhan sentään hiivan vaihto selkeä irtiotto).

Bok-festivaalin järjestäminen marraskuun lopulla ei ollut sattuma: vuonna 1980 bok-kauden virallinen avauspäivä oli joulukuun kuudes. Kausi on pidentynyt aikojen saatossa niin, että isot panimot taitavat tänä päivänä julistaa omat vuotuiset bokinsa lokakuun alussa. Alankomaiden olutkentällä pöhisi muutenkin tuona vuonna, kun syksyn mittaan oli perustettu myös aktiivinen kuluttajajärjestö PINT. Seuraavana vuonna nähtiin sitten ensimmäinen uuden aallon hollantilainen pienpanimo, tai käsityöpanimo, miten vain halutaan sanoa. Palataan panimoihin ja niiden vaiheisiin lähipäivinä jatkopostauksessa.

(Kuva: Flickr.com, Tomer Gabel, CC BY-SA 2.0.)

2 kommenttia artikkeliin ”Olutjuhlat eläintarhassa

  1. Näitä on aivan saatanan kiva lukea. Kiitos ja jatka samaan malliin.

    Kyllähän todella kiinnostavaa on, mikä pääsee näissä oluttyylilokerikoissa esille erillisenä ja erikseen. Bokbieriä ei siten ilmeisesti mielletä erilliseksi, vaikka tällä historian perkaamisella se oman suuntansa on ottanut. Samalla tavoin tietysti asiat ovat menneet ja menevät myös muilla kulttuurin ja taiteen aloilla: vaikkapa postmodernin tanssin tiettyjen vastaliikkeiden ja niiden nimeäminen myöhemmässä tutkimuksessa esimerkiksi post-postmoderniksi tms. Tietysti luokittelu arkikielisessä käytössä ei voi olla liian mutkikasta, jotta kieli pysyy nimenomaan käytettävänä, eikä ns. mahdottomana munkkilatinana.

    Kuitenkin jokaisen oluita luokittelevan lähtökohdissa kyseessä on tietynlainen (oma) suosikkius ja se, minkä ”tyylin” rekisteröi mistäkin esiin ja mihin käsitteillä viitataan.

    Tykkää

    • Kiitos palautteesta! Kyllä paljolti on kysymys siitä, kuka luokitteluja on tekemässä ja esim. missä maassa, mistä lähteistä ja milloin. Hyvä tuo rinnastus muihin aloihin, jossa alalajeihin liitetään labeleita, niitä on paljon. Ja tosiaan arkikielessä ja perusoppaissa on tyytyminen muutamaan yleisimpään ja laajimmin tunnustettuun termiin — jääköön sitten erikoistilanteisiin ja -julkaisuihin tämä tarkempi tyylijako.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s