Maailmalla on taas vietetty Pyhän Patrickin päivää ja moni irkkupubi on saanut tavallistakin vihreämmän ilmeen menninkäisineen. Poikkesin iltapäiväkävelylläni Töölön Viiteen Penniin, jossa talon oluista vastaa Mad Hopper. Ravintolapanimon omassa hanassa oli nitro stout -tittelillä varustettu Black Magic (4,5 %), oletettavasti siis irlantilaistyylinen juoma. Viime viikolla maistelin muualla Mad Hopperin vahvempaa stoutia nimeltä Parallax.
Mitään Patrick-meininkiä ei ravintolassa näkynyt, eikä toki pitänytkään olla. Vihreiden asusteiden sijasta illan värit tuntuivat olevan Töölössä enemmänkin punakeltaisia, kun Jokerit pelasi nurkan takana Jäähallissa. Ihmiset joivat lagereita ja NEIPAa. Oman stoutini päällä oli kyllä vähän Guinnessin tyylinen kaunis vaahto, mutta ei niin paksun kermainen ja vähän ruskeamman sävyinen. Lasithan Mad Hopper -oluilla ovat tyylistä riippumatta samoja, pelkistetyn suorareunaisia.
Tykkään Viisi Penniä/Mad Hopper -operaatiossa siitä, että paikan omat oluet edustavat vähän laajempaa oluttyylien kirjoa kuin mitä nyky-craft-kulttuurissa elävät tuntuvat vähimmillään kaipaavan. Kaikki olutbaarit tarjoavat NEIPAa ja muita IPA-johdannaisia, pilsneriä tai vahvoja stouteja. Täällä jaksetaan puskea hanoihin niiden lisäksi esimerkiksi schwarzbieria, bockia, ESB:tä sekä belgialaistyylistä vehnäolutta. Avoimuus perinteisiä vaihtoehtotyylejä kohtaan muistuttaa jotenkin Amerikkaa, tällä kertaa hyvässä mielessä.
Niissä harvoissa Mad Hopper -oluissa, joita olen maistanut, on myös päästy ihan hienosti tyylien ytimeen. Hassumpi olut ei ollut tämä Black Magickään, jossain määrin tietysti guinnessmäinen mutta ei täsmälleen samasta muotista. Tuoksu on paahteinen ja siinä ehkä vähän karamellia mukana. Maku on miellyttävämpi kuin Guinnessin karrellepalanut linja, tästä puuttuu sen kitkeryys ja tilalle tulee muita pieniä sävyjä, hedelmää ja suklaista karamellia. Ei sen puoleen, paahdettakin on ja irlantilaista kuivuutta. IBUja löytyy 40 ja ripaus humalakatkeroa sen mukaisesti. Nitro tekee hiilihaposta vähän pehmeämmän mutta ei sentään mitään silkkisen sileää tällä kertaa.
Olutkoira 