Espoolainen Olarin Panimo lanseerasi oman baltic porterinsa eli itämerenportterin kai päättymässä olevan talvikauden uutuutena joskus ensilumien aikaan, siis viime syksynä. Nimi Kapten Olars pitää sisällään ainakin panimon henkisen kotikaupunginosan ruotsinkielisen nimen. Olut puolestaan pitää sisällään 7 % alkoholia ja ilmeisesti ruismallasta, toki muutakin mallasta. Humalapuolesta tai muusta en tiedä tarkemmin, kun Olari ei siitä tainnut paljon avautua enkä ole lähtenyt heiltä suoraan kyselemään.
Vasta nyt tulen siis maistaneeksi tämän, vaikka tilaisuuksia olisi täällä pääkaupunkiseudulla kyllä ollut. Tällä hetkellä kyseinen portteri löytynee yhä ainakin Juovan hanasta Helsingin Kaisaniemessä.
Olut on mustaa mutta ei aivan raakaöljyn näköistä sentään. Tuoksussa on sukulakua, yrttiä ja tuhkaa. Maku on lievästi paahteinen, ja siinä on kahvinpapujen pyöreyttä sekä vähän kardemummaa ja suklaata. Humalakatkeroa ei ole paljon. Alkoholi värähtää vähän liköörimäisenä reunoilla mutta ei käytännössä maistu läpi.
Tässä on hyvä portteri, joka ei ole leimallisesti brittiläinen, amerikkalainen tai suomalainen, vaikkakin siinä voi olla piirteitä kaikista kolmesta. Olut ei ole luultavasti miksikään erityiseksi statementiksi tarkoitettu, mutta se on joka tapauksessa mainio tulkinta vähän vähemmän nähdystä tummasta tyylistä. Hiivansa puolesta tätä ilmeisesti pitää tai voi kutsua lageriksi. Tämän kapteenin näkisi mielellään seilaavan Olarin tölkkivalikoimaan (ellei ole panimon omassa ulosmyynnissä jo ollutkin) ja vaikka lakiuudistuksen jälkeen supermarketteihin.
Olutkoira 