Alkossa vaalea baijerilainen uutuus on asemoitu kesäolueksi. Tällä viikolla kesäisen oluen tarve on vielä tuntunut aika pieneltä. Suomen kuuluisista ”neljästä erilaisesta vuodenajasta” kevät – muutenkin vuodenajoista ehkä olemattomin – tuntuu jäävän tänä vuonna melkein kokonaan väliin. Kai se kesäkin taas tulee, mutta luultavasti niin nopeasti, että juhannukseen ja elokuuhun siirrytään silmien räpäytyksillä. Alkaa uusi liuku kohti kahdeksan kuukauden talvea.
En ollut oikein koskaan tiennyt tarkemmin, mitä kaikkea saksalaiset tarkoittavat landbier-termillä. Iso kuva on silti aika selvä. Tämä on jotain muuta kuin suurten tuotantolaitosten pilsnerit ja helles-oluet. Baijerin vanhat, pienet maaseutupanimot ovat landbierin ydinaluetta. Mutta pitääkö landbierin olla tyyliltään tietynlainen vai käykö melkein mikä vain?
Jos pitäisi piirtää kuva landbier-kolpakosta, tulee ensin mieleen, että olut siinä olisi kinuskin ruskeaa tai punertavaa. (Sellaista, mitä Saksassa olisi 1960–70-luvuilla pidetty vanhanaikaisena.) Ajattelisin landbierin varmasti myös vähän sameana, kuten kellerbier tavallisesti on. Kansainväliset olutsivustot saattavat yhdistää landbierin, kellerbierin ja zwickelbierin samaan nippuun keskenään, ja varmaan osuvatkin siinä riittävän oikeaan – ainakin kauempaa katsoen. Kuitenkin ainakin Good Beer Guide to Germany vuodelta 2006 kertoo, että landbier on usein suodatettua. Se on lisäksi usein matalahiilihappoista, ja voi olla väriltään mitä vain, vaaleaa tai tummaakin.
Bodenkirchener Helles Landbier on vaaleaa, käytännössä jopa vaaleampaa kuin helles yleensä, ja tosiaan aika kirkasta olutta. Maultaan tämä landbier on makeahkoa, pikemminkin ohutta kuin paksua, silti maltaista enemmän kuin humalaista tai hiivaista. Viljan maku on todellakin vahvaa – ehkä assosiaatio todelliseen ohrapeltoon – ja siinä voi ollakin landbierin yksi ero perus-hellesiin. Vaikka alkoholiprosentti (5 %) ei ole saksalaiseksi aivan matala, tämä olisi varmasti omimmillaan kyläpanimon omalla terassilla helteisenä päivänä. Baijerilaisten Hallertauer Tradition- ja Tettnanger-humalien hento kukkayrttinen aromi ja maku auttavat tekemään lopputuloksesta silti tyylikkään, ei karkean rustiikkista.
Hiilihappo ei ole pulloversiossa ainakaan mitenkään erityisen matala. Mietin, onko tässä mahdollisesti vähemmän sitä tiettyä maltaan mietoa happamuutta, jota Saksan peruslagereissa suositaan. Kai sitäkin maistuu. Mutta jos Alkon mittaus katkeron määrästä pitää paikkansa (EBU 10), humalaa on varmasti hyvin alakanttiin, verrattuna moniin muihin paikallisten pienpanimoiden helles-oluihin.
Olut on muuten peräisin Hohenthanner Schlossbrauereilta, jonka tuotteita on Suomessa viime vuosina muutenkin nähty. Bodenkirchen ei itse ilmeisesti ole enää panimopaikkakunta, mutta Helles Landbier jatkaa entisen sikäläisen panimon perinnettä, ja etikettiinkin on painettu (ehkä retrohengessä) Brauhaus Bodenkirchen. Jälkimmäinen firma kuuluu nyttemmin lakkautettujen baijerilaispanimoiden listalla siihen yllättävänkin isoon joukkoon, jotka perustettiin vasta maailmansotien välissä, joko Weimarin tasavallan tai natsi-Saksan aikana. Sen 1990-luvulle päättynyt elinkaari oli siis baijerilaisittain lyhyt.
Olutkoira 