Nyt on testissä Maltaisen Riekon mystinen ”talonsahti”. Kutsun sitä mystiseksi, koska huomasin Arden käyneen maistamassa sitä Aleksis Kiven kadulla vain päivää ennen minua, ja hänen postauksessaan näkyy päivänselvästi prosenttilukema 8,5 %. Katsoin itse näppäämäni valokuvan, ja siinä vahvuus on 6 %. Nimi on molemmissa kuvatodisteissa Alppilan Sahti, mutta Arde oli ilmeisesti maksutapahtuman yhteydessä nähnyt lisäksi otsikon ”Kerkkäsahti”.
Lisäksi – tai ennen kaikkea – kumpikaan bloggaaja ei ole onnistunut kaivamaan tietoja sahdin valmistajasta tai alkuperästä. Kuulemma se on tehty Alppilassa. Kysyin baarista, onko niin, ettei tekijä ole tiedossa vai sitä ei haluta paljastaa – vastaus taisi olla: ”vähän molempia”.
Se sentään tiskillä selvisi, että minun nauttimani lasillinen oli juuri avatusta kanisterista. Annos ei ollut sellaista samean harmahtavaa (kuusenkerkkäpitoista?) kuin Arden testaama, vaan normaalia sahtimaisen oranssia. Pinnalla oli real ale -tyylistä tiskiainevaahtoa.
Itse asiassa tämä sahti oli minusta aivan mainio, makeutta oli, samoin uunibanaanimaista hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Olisiko tämä ollut vähän vellimäisempi kuin ohuimmat sahdit – ei kuitenkaan perinteeseen nähden lainkaan liian paksu tai raskas. Pientä kirpeyttä oli kuten sahdeissa usein. Alkoholia siis oli sahdiksi maltillinen määrä. Jos tässä tuotteessa on kuusenkerkkää ollut, se ei erityisesti maistunut. Maussa oli jotain pientä katajanmarjaan viittaavaa mutta se on voinut olla myös jotain muuta kuin valmistuksessa konkreettisesti käytettyä havupuuta.
Koin sen hienona asiana, että korttelipubi tarjoaa muitta mutkitta sahtia. Onhan esimerkkejä täällä Kallion puolellakin, eli Cellalla ainakin joskus takavuosina oli Lammin Sahtia ja Sivukirjastolla taitaa olla nytkin. Kuulemma sahti ei ole Riekossakaan kertaluontoinen ilo, vaan he todennäköisesti pitävät sitä valikoimassaan jatkossakin. Helsingin Alppilan sahdintekijän henkilöllisyys ei nyt sitten käynyt vielä selville. Oulun Alppilan kaupunginosassa sahtia on sen sijaan todistettavasti pantu, siellähän toimi viime vuoteen saakka mainio Maistilan panimo.
Olutkoira 
Varmaankin uusi erä ja vähän eri tavalla tehty. Itsehän sain tosiaan kanisterin pohjat. Mutta onpa mielenkiintoista, että tekijä pysyttelee varjoissa. Jonkinlaiset luvathan kaupallisen sahdin tekoon tarvitaan. En toki vihjaa, etteikö sellaisia olisi.
TykkääLiked by 1 henkilö