Kirjoituksia kellarioluesta, osa 1: Tölkit (Gänstaller, Thornbridge/Newbarns)

Kellariolut on saksalainen tai tarkemmin sanoen Frankenin alueelle tyypillinen suodattamattoman lager-oluen muoto. Siellä päin Keller tarkoittaa panimon varastoluolien tuntumassa sijaitsevaa ulkoanniskelualuetta, jolloin muutaman viikon ikäisiä oluita saatetaan tarjoilla puutynnyristä paitsi suodattamattomina ja pastöroimattomina myös lähes hiilihapottomina – kuten brittien real ale. Hiivan mukanaolo on kuitenkin “se juttu”, ja itse olut voi olla monenkin laista hyvin vaaleasta punaruskeaan.

Olen aikaisemmissa postauksissa sanonut, että nykyisen alkoholilakimme sallima ≤5,5 % raja on mahdollistanut muun muassa mielenkiintoisten saksalaisten oluiden ilmestymisen Citymarketetihin ja muihin hyvän valikoiman ruokakauppoihin. Tämänkertaiset kellarioluet ovat yksi ilmentymä tarjonnan paranemisesta. Yksi maisteluun päätyneistä kolmesta tölkistä on brittiläinen, kaksi muuta aitoja frankenilaisia.

Gelbvieh (5,2%) on se brittiolut. Sen tekijät ovat englantilainen Thornbridge ja skottilainen Newbarns, molemmat “maatilapanimoita”, ja heidän pelloillaan laiduntaa Limousin- ja Simmertal-karjaa, joka taas muistuttaa Gelbviehiä eli Frankenin “keltaisia” nautoja. Tämän nautayhteyden panimot ovat toki keksineet itse, mutta onhan tällainen hyvin vaalea kellariolut tavallaan toki väriltään keltaista.  

Vaalean kellertävähän tämä kellariolut siis on, ja tyylin mukaisesti hieman samea. Varsinkin heti tölkin avaamisen jälkeen ilmoille leijailee raikas, kukkainen, viljainen tuoksu. Tämä on kevätolut à la Ayinger Frühlingsbier tai Spezial U, eli vastaavia löytyy eri puolilta Baijeria. Maussa on sitruksista kirpakkuutta, hunajamelonia, vaaleaa viljaa (oluessa on siis mukana vehnää), yrttistä, melkein minttumaista humalaa, aavistus katkeroa jälkimaussa. Mitään häiriöitä tässä ei minusta ole, ei tuntuvaa hiivaisuutta eikä mitään viitteitä pilsneriä tummemmista maltaista. Kevään aurinkoisille terasseille sopiva olut on kyseessä, tai tölkin suosituksen mukaan mausteisten makkaroiden kumppaniksi.

Gänstaller Braumanufakturin 04 Kellerbier (Lagerbier) on puolestan keskiolutmaisen kullankeltainen, jonkin verran samea olut, joka tuoksuu maltaiselle ja vienon hunajaiselle. Prosentteja on jälleen 5,2 % ja katkeruutta 23 IBU. Periaatteessa tämä on jonkinlainen helles kellariversiona, mutta aineksia on Frankenin mitalla eikä Münchenin – yleensä kellerbiereissä on perusvaaleita oluita enemmän humalaa ja niin tässäkin. Kun toisaalta muutakin makua on enemmän, katkeruuskin kyllä jää lähinnä säestäväksi elementiksi.

Tämä kellerbier numero nelonen on minusta aika selkeäpiirteinen olut, jossa suodattamattomuus tuo mukaan hieman enemmän ihmeteltävää mutta ei sekoita kokonaisuutta liikaa. Mallas tuntuu ehkä keksimäisempänä, vähän makeampana kuin muuten, ja humala on mukavan ruohoista ja yrttistä. Mukana on pieni appelsiinimarmeladin aavistus, jota olin maistavinani Saksan itärajan lähellä zoigl-oluissa, mutta suuremmin sille suunnalle ei lähdetä. Tämä ei ole äärimmäisten makujen ystäville sopiva olut, mutta voi tuoda valaisua niille, jotka olettavat saksalaisen vaalean lagerin olevan aina teollista ja tylsää.

Saman panimon 02 Kellerpils (5,1 %) on hankalampi rasti, koska tölkkini on oletettavasti viallinen. Kari Ylänne mainitsi Twitterissä juoneensa tölkistä, jossa oli “runsaasti vihreää omenaa”, ilmeisesti asetaldehydiä, eli kyseessä lienee sentään virhemaku. Joidenkin lähteiden mukaan pieni määrä tuota vihreää omenaa voi olla vaaleassa kellarioluessa hyväksyttävää, mutta omassa tölkissänikin sitä oli jo tuoksussa häiritsevän paljon.

Maku muuttui oluen hiukan lämmettyä melkeinpä omenasiiderin ja vappusiman sekoitukseksi, joten tästä Kellerpilsistä on varmasti parempi olla lausumatta paljon muuta kuin että joskus kokenutkin panija iskee kirveensä kiveen. Gänstallerin tuotteesta liikkuu ilmeisesti Suomen jakelussa eri lailla onnistuneita eriä, koska Olutkellarin maistama tölkki oli kuvauksen perusteella puhdaslinjaisempi ja ongelmaton.

* * * * *

Tällaisia tuotteita löytyi ruokakauppojen tölkeistä tänä keväänä. Molemmilta panimoilta saatiin maisteluun mukaan yksi tuote, joita tämän tyylin ystävien kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kellariolut on tietysti yksi niistä oluttyyleistä tai -perinteistä, jotka varmasti ovat parhaimmillaan ja aidoimmillaan Saksassa ja alle sadan metrin päässä panimon laitteistosta tai varastotiloista. Hyvää maisteltavaa saadaan tältä saralta kuitenkin tänä päivänä myös alumiinin sisään.

(Kuva: Flickr.com, luagh45, CC BY 2.0.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s