Tässä on kaksi keskenään samantapaista olutta, molemmat ruokakauppavahvuisia hazy pale-oluita eli vaaleita ”sumukaljoja”. Toinen on peräisin Tampereen naapurista Ylöjärveltä ja toinen Helsingin kyljestä Espoosta.
Mad Finn on tekijänä uudempi, ainakin minun tutkaani se osui vasta toissa vuonna avatessaan Pyynikin entisellä trikootehtaalla panimoravintolansa. Nyt tuotanto on ilmeisesti painottumassa naapurikaupungin puolelle. Fat Lizard taas on tietysti pitkäaikainen tuttu jo kymmenen vuoden ajalta. Panimo toimii Otaniemessä, jossa myös sen ravintoloista ensimmäinen sijaitsee, ja lisko-oluita on saatavana laajasti ruokakaupoistakin.
Ei muuta kuin tuotteet laseihin.
Pants Down (Hazy Series No 1 NEIPA) on erittäin vaalean keltainen, sameahko kuten tyyliin kuuluu. Tuoksu on raikas, tulee mieleen ananasmehu ja sitruunamehu, myös mango. Samoja trooppisia sävyjä on myös maussa, jossa lisäksi vanhaa tuttua greipin kuorta, siis pientä kitkeryyttä joka sekin IPA-osastolla kai tavallista. Humalalajikkeista on tölkkiin merkitty Citra, Wai-iti ja Simcoe. Maltaita tulee ilmeisesti Charleroin Belgomaltilta sekä Suffolkista Pauls Maltilta, ohran kumppanina vehnää ja kauraa. En löytänyt IBU-lukemaa mistään, mutta humala ei ainakaan tuota katkeraa jälkimakua – maku loppuu mehumaisen nopeaan, vähän makeasti. Alkoholia on 5,5 %.
Fog Fluid (5 %) on väriltään voimakkaamman keltainen, vaikka lopulta toki samaa vaaleaa värimaailmaa ja sameutta on siinäkin. Tuoksu ei ole yhtä raikkaan mehuinen kuin edellisessä oluessa, vaan trooppisen hedelmän kaverina on ehkä vähän hiivan aromia. Samoin maussa jäädään minusta jälkeen Pants Downin suoraviivaisen tuoreesta vaikutelmasta. Todellisesta tuoreuserosta ei ole kysymys, koska Fog Fluid on pakkauksensa mukaan tölkitetty vasta 5.2.2024, jolloin Pants Down -tölkki oli jo levännyt kaappini perukoilla kuukauden ajan. IBU-arvo on 35, humalat Mosaic ja Citra, ja hiivana London Fog.
En ole tämän oluttyylin paras asiantuntija, mutta omaan makuuni mahdollisimman raikas mehumaisuus toimii tyylissä parhaiten, kun kerran koko NE(I)PAn idea on tavallaan juuri mehuvaikutelman tavoittelu. Tuntuu, että Fog Fluid on nyt mennyt jotenkin solmuun, vaikka alan guru Arde sitä vielä muutama vuosi sitten kehuikin. Toki näissä herkissä oluttyyleissä kyse voi varmaan olla vain yhdestä vähemmän onnistuneesta erästä, tai mistä lie. Tarkoitus ei nyt ollut varsinaisesti laittaa näitä oluita kehään ottelemaan, mutta jos olisi, Mad Finn veisi kieltämättä voiton. Ylöjärven sarjankin se tietenkin voittaa, koska on kaupungin ainoa panimo. Espoossahan tämän tyylilajin taitajia – tai ainakin harjoittajia – on useampikin.
Olutkoira 