Espoon Oma Panimo alkaa olla jo pitkän linjan tekijä synnyinkaupungissani, se on näköjään perustettu vuonna 2016. Panimon ”juttu” ovat olleet kaupunginosien omat oluet. En ole niihin niin paljon perehtynyt, koska rehellisesti sanoen – onko sillä väliä millainen on jonkun Jupperin, Niipperin tai Nepperin oma IPA? Mitä eroja kaupunginosien oluilla pitää olla? Miksi Kauklahden lager olisi erilaista kuin Espoonlahden lager? Vai onko vain etiketti erilainen? Netistähän näitä tietoja varmaan löytyy, mutta ei ole tullut vilkuiltua.
Sen sijaan en ollut tietoinen, että Espoon Oma Panimo on tehnyt myös foreign stoutia. Stout on nimetty kansallispuistostaan tunnetun Luoteis-Espoon kaupunginosan mukaan, eli nimi on Cheers from Nuuksio. 7-prosenttinen olut on yksi harvoista tämän oluttyylin edustajista, mitä Suomesta on tällä hetkellä saatavana – sen kummemmin koti- kuin ulkomaisistakaan. Niinpä päätin käydä maistamassa, kun huomasin Urhon pubin hanaan tätä ilmestyneen.
Musta oluthan hanasta lasiin laskeutuu, kuten arvata saattaa. Aika paljon saa lasia käännellä, että edes reunoilla punertaa, mutta ei tämä läpitunkemattoman musta stout silti ole. Tuoksussa on paahdetta, nokipannukahvia, tuhkaa ja tummaa suklaata. Maussa mennään samantapaisilla elementeillä, extremetumma suklaa on taas mukana, ehkä vähän salmiakkia, liitua ja tupakkaa lisäksi. Myös sitrushedelmä häivähtää, ja jonkin verran yrttimäistä humalaa – enemmän euro- kuin jenkkityyliin – tulee esiin. Minusta tämä olut on aika hyvin hallinnassa, ei tunnu ärsyttävän makealta eikä siirappiselta, ja joistain brittistouteista (esim. Ridgewayn jouluolut) tuttu hedelmäisyys puuttuu käytännössä kokonaan.
Aina on mukavaa, kun panimot tekevät tällaisia tummia oluita kuivan irkkustoutin ja vahvojen imperiaalien välistä, eli 6–8 prosentin haarukassa. Toivottavasti Espoon Oma Panimokin pitää tämän valikoimassaan myös jatkossa. Muiden kaupunginosaoluiden maistelua en taida jatkaa, mutta jos joku tekisi kaikille kansallispuistoille omat oluet, sitä sarjaa saattaisin harkita.
Olutkoira 
En lukenut ylläolevaa, mutta maistoin (join) juuri 8-rpsenttista. Kyllähän menee päähän kuin häkä, mutta toisaalta on kuin joisi tinneriä. Pääseekö edes käymisprosessilla tuohon pitoisuuteen ? Jokainen oikea oluen ystävä kyllä jättää tuollaiset lantringit väliin – oluen häpäisyä on !!
TykkääTykkää