Hollantilaisia oluita näkee Suomessa keskimäärin melko paljonkin, mutta ne edustavat ehkä vähän harvemmin belgialaisia oluttyylejä kuin esimerkiksi jenkkityylistä IPAa tai vahvoja stouteja. Kuitenkin Alankomaiden uudempi pienpanimonäyttämö alkoi rakentua 1980-luvulla nimenomaan etelänaapuri Belgian luostarioluiden ja vehnäoluiden innoittamana. Omia tulkintojaan näistä ovat myös alankomaalaiset panimot puskeneet viimeisten 40 vuoden aikana aivan urakalla.
Merkittävin poikkeus edelliseen väitteeseen on tietysti La Trappe eli Koningshoevenin trappistipanimo, jonka laadukkaita oluita on jatkuvasti Alkon myymälöissä ja monissa baareissakin hyvin saatavana.
Kun nyt satuin bongaamaan tripelin uudemman polven hollantilaiselta käsityöpanimolta – minulle ennestään tuntemattomalta Frontaal Brewing Companylta – poikkesin maistamaan sen Hanahuone Juovaan. Panimon kotipaikka Breda on minulle opiskeluajoiltani 2000-luvulta puolituttu kaupunki, vaikka en ole siellä varmasti yhtä iltaa pitempään koskaan viettänyt. Se sijaitsee etelässä Noord-Brabantin provinssissa, joka on perinteisesti yksi Alankomaiden panimotiheimmistä alueista.
Vasta tarkemmin googlaillessa huomasin, että panimon mukaan oluen resepti on tuotettu tekoälyllä. Samoin pakkauksen design, ainakin osittain, mutta sitähän ei Juovan hanaoluista ole niinkään havaittavissa. Varmaan tämä ei ole ensimmäinen näillä nurkilla nähty tekoälyn suunnittelema olut, tuskin viimeinenkään. Kyseessä on joka tapauksessa syksyn kausiolut, jonka reseptissä on normaalien olutraaka-aineiden – sekä Belgiassa tyypillisen kandisokerin – lisäksi päärynää. Tripel Intelligence on siis vahva luostarityylinen päärynäolut.
Muista raaka-aineista panimo mainitsee ohra- ja vehnämaltaan sekä kauran, mikä ei ole belgialaisellekaan tripelille tavaton kombinaatio, sekä Perle-humalalajikkeen. Katkeruutta on vain 19 IBU ja alkoholia 8,5 %. Olut on hyvin vaalea ja sameakin tripeliksi, jollain tavalla tulee mieleen Witkap Stimulo -tyyppinen kuulas blond-olut. Tuoksussa on enemmän vaaleaa viljaa kuin hedelmäestereitä tai mausteita. Maussa on yllättävän vahvastikin raa’an päärynän hieman hapokasta särmää, toki sen takana lepää perus-tripelin herkullinen runko, jossa lievästi karamellisoitunutta mallasta ja mausteisuutta. Humalan katkerot eivät juurikaan maistu. Tämä on täysin kunniallinen suoritus niin tekoälyohjelmalta kuin sen visiota toteuttaneelta panimolta, mutta päärynän kanssa otettu riski pienesti kostautuu. Tai jonkun toisen maistajan suussa se voi tietysti tehdä lopputuloksesta vaikka mielenkiintoisemmankin.
Olutkoira 