”Kuten lambicilla, myös tarot-korteilla on pitkä perinne.” Näin todettiin tämän vuoden keväällä Lindemansin panimon tiedotteessa, jossa julkistettiin panimon uudet tuotokset Tarot d’Or ja Tarot Noir.
Molemmissa oluissa on pieni määrä Lindemansin lambicia, ja isot määrät pintahiivaolutta, sokeria ja marjamehutiivisteitä. Panimon tiedotteessakin lipsahdetaan hetkeksi esoteerisen todellisuuden puolelle, joten viesti jää kokonaisuudessaan vähän hämäräksi. Se on selvää, että tarotin historia ulottuu vähintään myöhäiskeskiajalle, mutta uusimpien tietojen mukaan kylläkään lambicin historia ei olisi läheskään noin pitkä.
Alko on tuonut Lindemansin kaksi Tarot-olutta nyt viime viikkoina valikoimiinsa. Testataan molemmat samaan syssyyn.
Tarot d’Or (8 %)tuoksuu vahvasti persikkajääteelle eli pelkän tuoksun pohjalta olettaisi, että tämä on lähinnä tarkkaan asemoitu kilpailija belgialaisen Dubuisson (Bush) -panimon Pêche-Mel-oluelle. Pêche-Melillähän on tarina: se pohjautuu ”cocktail”-reseptiin, jonka kehittivät Louvain-la-Neuven yliopistokaupungin opiskelijat jo yli 30 vuotta sitten omissa bileissään sekoittamalla vahvaa Bush-olutta makeutettuun persikkalambiciin. Lopputulos on vähän ylisokerinen vaikka varmasti opiskelijajuhlissa aivan paikallaan.
Makea on myös Tarot d’Or, johon etiketin tuoteselosteen mukaan on myöskin sekoitettu lambicia, pintahiivaolutta ja sokeria, mutta myös hedelmämehutiivisteitä – niissä tarkemmin sanoen hunajamelonia, mangoa ja limeä mutta ei persikkaa. Sen nyt ainakin voi sanoa, että lambic ei tässä kokonaisuudessa maistu käytännössä ollenkaan. Ei toisaalta alkoholikaan korkeista prosenteista huolimatta. Muuten tietysti tämä olut on varmaan sitä mitä yllä oleva antaa odottaa, eli enemmän mehua kuin olutta, ja suositeltavissa vain niille, joita ylenpalttinen hedelmäsokeri ei haittaa.
Tarot Noir (8 %) on violetin musta olut, jonka vaahto vivahtaa vaaleanpunaiseen. Jännästi tässäkin tuoksu viittaa johonkin muuhun kuin mitä reseptistä löytyy, eli tällä kertaa oluen aromissa on vahvasti säilykekirsikkaa. Etiketti kuitenkin kertoo, että lambicin, pintahiivaoluen ja sokerin lisäksi mukana on mustikka-, mustaherukka- ja mustaseljatiivistettä. Makukin on minusta kirsikkamainen, mutta varmasti siinä voi myös mustikkaa tai seljaa halutessaan aistia. Varsin makea on tämäkin Tarot, eli sopii paremmin pieneksi ryypyksi kuin 0,33 l tai varsinkaan 0,5 litran lasillisiin.
Voi pohtia, miksi Alko on nämä vahvat mehuoluet nyt ottanut valikoimaansa. Lindemans on kylläkin perinteikäs panimo, jonka historia ulottuu yli 200 vuoden päähän. Ei näissä oluissa mitään muuta erityisen epämiellyttävää ole kuin hieman haastava makeus. Ja ainahan lambic-oluita on sekoitettu ja makeutettu, ei siinäkään mitään uutta tai järkyttävää ole. Suoraan sanottuna kuitenkin new age -hippimeininki yhdistettynä aika lailla pahimman turisti-Belgian hengessä tehtyihin makeutettuihin sekoituksiin aiheuttaa pieniä vilunväristyksiä – ja flashbackeja vuosituhannen vaihteeseen, jolloin tällaisten sokeriliemien vielä pelättiin syrjäyttävän kunnon oluet kokonaan.
Mitään täysin saatanallista näissä oluissa ei kuitenkaan ole, eli jos ne jollekulle toimivat porttiteoriana aidompiin lambiceihin, niin hyvä vaan.
Olutkoira 
Ovat tilausvalikoimassa mihin maahantuojat ja panimot voivat ilmoittavat mitä tuotteita haluavat.
TykkääTykkää