Alkon jouluoluet 2023

Tuskin oli oktoberfest-kausi saatu vauhtiin, kun Alkon valikoimaan rupesi jo puskemaan jouluoluita. Ainakin Amerikassa tähän väliin – halloweenin ja kiitospäivän puristuksiin – olisi voitu mahduttaa vielä kurpitsaoluiden sesonki. Mutta tulkoon joulu, kun on kerran tullakseen. Johan nämä ovat suunnilleen kuukauden olleet myynnissäkin. Monopolin valikoima on jälleen tuttu ja turvallinen: useita vanhoja peruspilareita ja jokunen uutuus.

Jos hallituksen suuret suunnitelmat menevät putkeen, tämä muuten taitaa olla viimeinen vuosi, kun ainoa mahdollinen ostopaikka Alkon jouluvalikoiman useimmille oluille olisi enää Suomessa Alko. Käyn läpi alla ne neljä jouluolutta, joihin en ole aikaisemmin törmännyt (ja pikakelauksella ne loputkin). Esimerkiksi nämä neljä ovat kaikki alle 8-prosenttisia ja sikäli voisivat jouluna 2024 kuulua minkä tahansa suomalaisen ruokakaupan valikoimaan. Tai vaikka R-kioskin tai jouluisen herkkukaupan?   

Malmgård Xmas Porter (6,8 %)

Pernajalaisen kartanopanimon pitkälle taipaleelle on sattunut hittejä ja huteja, mutta X-Porter on aina ollut pikemminkin siellä onnistumisten laarissa. Äkkiseltään voisi odottaa, että jouluvalikoimiin tullut Xmas Porter eroaisi heidän perusportteristaan korkeintaan nimellisesti. Normaali X-Porter on esimerkiksi 7-prosenttisena pari piirua vahvempi. Tosiasiassa ne ovat aika erilaiset oluet. Kun maistelin jouluolutkattausta pitemmän ajan kuluessa, minulla oli tilaisuus testata nämä kaksi vierekkäinkin. Tummat värit ovat aika samat, jouluolut hiukan vaaleampi. Tuoksussa päästään selvempiin eroihin: siinä missä X on kahvinen ja tummasuklainen, Xmas tuoksuu metsälle, aika amerikkalaiseen tapaan. Ehkä on haettu joulukuusen aromia. Kuusimetsän takaa taitaa valitettavasti pilkottaa myös kasvimaata. Maltaan makeutta on jonkin verran tarjolla maussa, 17,5°P olut on käytetty vain 6,8 abv-prosenttiseksi. Kuusenkerkkäsiirappi on se aine, joka tästä tulee mieleen, mutta todellisuudessa Xmasin reseptissä on hunajaa. Käytetyistä humalalajikkeista en tiedä, mutta olisivatko ne juurikin joitain Uuden maailman humaloita, joita luonnehtivat männynhavujen ja sitrushedelmien tuoksu ja maku. Perus-X-porterissahan on Columbusta ja Goldingsia, mutta se on aistinvaraisesti paljon brittiläisempi olut. Minusta tämä jouluolut on kuitenkin aivan hyvin toteutettu tuote, joka voi sopia joulun kinkku- ja laatikkopöytään oivallisesti.  

Klosterbrauerei Furth Kloster Dunkel (5,7 %)

Tämä tumma lager tehdään Hohenthannin panimossa, eli sikäli tämän vuoden jouluoluissa on myös Saksa-osastolla kaksi tuotetta samalta valmistajalta (kuten brittipuolella on Ridgewayllä). Puunruskean oluen tuoksussa on talkkunamaisesti paahtunutta viljaa, miedosti jotain hedelmää, eli aika tyypillisiä dunkel-tuoksuja. Maussa ei tämän jälkeen mikään elementti yllätä myöskään: on jälkiuunilimppua pienellä happamalla reunalla, jotain perinteistä saksalaista mausteleipää, loraus toffeelikööriä. Ei paha mutta ei tässä nykyajan väliinputoajatyylissä mikään mestariteoskaan.  

Mallaskoski Yuletide (7,2 %)

Joulunajan seinäjokinen tuplapukki onkin savuolut – tämä käy ilmi vasta tölkin takaa, jonne on melko näkyvästi printattu mallasluettelo: pilsnerimallasta, savumallasta, wieniläistä sekä tumman suklaista Carafa II:a. Savu on aika selkeästi läsnä sekä tuoksussa että maussa, mutta se päästää ohitseen myös esimerkiksi hedelmäisempiä oluen piirteitä. Käytetyistä humalalajikkeista ei ole jälleen mitään havaintoa, mutta on mahdollista, että ne tuovat keitokseen mukaan näitä hedelmäjuttuja, mausteisuutta sekä ohuen sitruunankirpeän kulman. Muuten makumaailmassa on kahvin ja tumman siirapin sävyjä, joista vastaavat varmasti maltaat. Humalakatkeroa ei ole minusta liikaa, mutta Alkon laskema EBU 30 on toki lukema, joka joidenkin määritelmien mukaan menee doppelbockin spekseistä oikealta ohi. Tämä olut oli mukava loppuvuoden yllätys, josta Mallaskoski voisi varmasti eri nimellä tehdä ympärivuotisenkin.  

Neuzeller Weihnachtsbier (6,2 %)

Neuzeller Bock, pitkään Alkon valikoimassa lymyillyt melko pliisu bock-olut, on nyt ilmeisesti poistunut tai poistumassa, ja sen tilalle on ainakin joulukaudeksi tullut saman panimon Weihnachtsbier (6,2 % abv kuten bockillakin). Alaotsikkona on ”Lager Hell”. Laskennallisessa katkeruudessa on mielenkiintoinen ero: jouluoluessa on 23 EBU ja bockissa 14 EBU. Ei tämä jouluolut nyt hassumpi olekaan, vaalea bock kyllä tämäkin ja tyylilajissa aika perustavaraa. Väri on punertavan kultainen, hunajaista maltaan tuoksua. Olisiko humalan puraisu – vaikka heikohko nytkin – sitten vähän aiempaa tuotetta selkeämpi. Maltaan hunajaisuutta on tarjolla niin tuoksussa kuin maussakin, ei hirveästi muita piirteitä tai yllättäviä huomion kiinnittäjiä. Mutta jos joulupöytään kaivataan peruslagerin sijaan ripauksen vahvempaa, makeamman karamellimaista korviketta, tässä on sitä.

Nopeasti muista jouluoluista

A. Le Coq Jõuluporter on tummempi ja tuhdimpi kuin A. Le Coqin normaali Porter, joka on lopulta aika vaatimaton tumma lager suhteessa komeaan alkuperäänsä. Abbaye d’Aulne Christmas Beer on belgialainen vahva jouluolut, josta kirjoitin pari vuotta sitten. Aecht Schlenkerla Eichessa panimolle tyypillisen pyökin sijaan tammipuun savussa kuivatut maltaat tuovat olueen ehkä vähän Schlenkerlan peruskaavasta poikkeavaa makua, mutta 8 % vahvuus merkitsee sitä, että ainakin itselleni puolen litran annos on melkein liian suuri. Ayinger Winterbock on sama kuin panimon normaali doppelbock Celebrator – hieno olut, josta täällä omia ajatuksiani.

Erdinger Schneeweisse lienee sama perusvehnä kuin ennenkin, toki paria promilleyksikköä vahvempi kuin tavalliset vehnäoluet yleensä. Fiskarsin Panimon Luostarin Talvipolku tuli arvioitua tässä blogissa vuosi sitten. Gouden Carolus Christmas on jouluversio belgialaisen perinnepanimon normaalista Caroluksesta, hyvää laatua joskin makeahko. Hohenthanner Winterfestbier käytiin läpi pari vuotta sitten. Leffe d’Hiver/Winter on maailman suurimman panimoyhtiön laiska jouluolutyritelmä, sinänsä kelvollinen belgialaisolut, johon kuitenkin pitäisi käyttää vähän enemmän aivotyötä.

Ridgeway, Alkon valikoimien iki”suosikki” tarjoaa tämän vuoden jouluolutkattaukseen kaksi ennestään tuttua brittiolutta, joista sekä Lump of Coal (se parempi näistä kahdesta) että Very Bad Elf (ainakin vuosi sitten todellakin very bad) on arvioitu tässä blogissa ennen. Shepherd Neame Christmas Ale on vanha tuttu sekin, aivan mainio olut, jos Neamen vähän metallinen talonmaku (?) ei satu häiritsemään.