(Matkaraportin ensimmäinen osa löytyy täältä.)
Lokakuun ensimmäinen viikonloppu oli Genevessä hämmästyttävän kesäinen, suorastaan helteinen. Lieneekö ilmastonmuutoksella osuutta asiaan, vai jatkuuko lämmin sää useinkin Sveitsissä tuonne saakka? Kaupunki kyllä sijaitsee keskieurooppalaisittain aika etelässä, ja matkallemme sattui aurinkoisen kirkkaita, tuulettomia päiviä. Varjossa oli silti viileämpää, ja myös iltaa kohti lämpötilat laskivat dramaattisesti.
Plainpalais’n kentällä keskustan liepeillä oli edelleen perjantain alkuillasta toiminnassa kesäterassi The Buvette, jolta sai herkullisia hodareita, napostelulautasia ja tietysti monenlaisia juomia. Olutpuolella paras valinta taisi olla Appenzeller Ambrée, 5-prosenttinen punaruskea olut, jota panimo (Brauerei Locher) itse ei mitenkään aktiivisesti markkinoi – se on ehkä jokin heidän monista puolitummista oluistaan toisella nimellä.
Näyttäisi, että Genevessä – kuten vaikka etelämpänä Milanossa – lager-valikoimaan kuuluu usein vaalean peruspertsan lisäksi punainen olut. Se voi olla juomalistassa myös nimellä rousse. Tähän rooliin myös ambrée-oluet tietysti käyvät. Plainpalais’n terassilta sai lisäksi esimerkiksi Leffen ja Hoegaardenin tyyppisiä isojen merkkien erikoisoluita, sekä paikallisia Calvinus-oluita, jotka eivät välttämättä pienpanimoalkuperästään huolimatta paljonkaan eroa joistain AB InBev-oluista.
Plainpalais’n kentän länsilaidalla on opiskelijoiden suosima baari- ja ravintolakatu Rue de l’Ecole-de-Médecine, ja ravintolarivi jatkuu ainakin Boulevard Carl-Vogtin loppupätkälle. Täältä löytyi Green Café, jossa söimme mainiota perulaista ruokaa. Risotto con lomo saltadossa oli syvän savuisia makuja ja mureaa naudanlihaa, matkaseuralainen taas tykkäsi omasta cevichestään. Tarjolla oli perulaisia oluitakin, tosin aika tavanomaisia vaaleita ja tummia lagereita.
Kivenheiton päässä näiltä nurkilta on turkoosina kiemurteleva Arve-joki, jonka toisella puolella Carougen torilla kävimme kahteenkin otteeseen lounasaikaan. Carouge on paitsi oma pieni kuntansa Geneven ulkopuolella, myös hienosti säilynyt menneiden vuosisatojen pikkukaupunki, jonka sardinialaiset ovat perustaneet 1700-luvulla ennen alueen liittämistä Sveitsiin. Ehkä tätä perua paikan tunnelmassa onkin jotain italialaista, värikkäitä taloja ja yhteisöllisiä aukioita.
Ostin Carougen torilta Brasserie des Murailles’n oluita, vaikkakin itse panimo on muutamaa kilometriä pohjoisempana, Geneven kantonin lyhyellä itäisellä kaistaleella järven ja Ranskan puristuksessa. Myös paikallisia viinejä olisi samalta myyjältä saanut. Niitä toki saa myös Carougen lukuisista ruokapaikoista, joista kokeilimme vain aamulla ja lounasaikaan avoinna olevaa Café Bienvenuetä. Se oli vähäeleinen mutta kiva vanhan koulukunnan kyläbistro.
Jos Geneven keskustassa haluaa kokea todellisen sukelluksen olutmaailman 1990-luvulle, kannattaa tsekata Les Brasseurs -panimoravintola. Sillä on myös neljässä muussa Sveitsin kaupungissa haarakonttoreita, joista niistäkin kolme on avattu jo 2000-luvun ensivuosikymmenellä.
Tummaksi lakattua puuta sekä sinapinväristä, epätasaiseksi maalattua seinää on tarjolla – etsimättä tulee mieleen Helsingin Kalaravintoloiden aikaisemmat ulkoasut. Olutta on tarjolla paitsi erikokoisista tuopeista myös 3 ja 5 litran ”torneista”. Indian Pale Ale kirjoitetaan lisä-n:llä. Muista talon oluista en mene takuuseen, mutta testaamani Ambrée Double Malt (6,6 %) oli oikein hyvä belgialaishenkinen pienpanimo-olut. Melkein nostalginen tippa nousi linssiin.
Koska Les Brasseurs sijaitsee vastapäätä Cornavinin rautatieasemaa, se on tietysti viikonloppuiltoina ääriään myöten täynnä ja lähes tuskallisen meluisa keski-ikäiselle oluenystävälle. Jos aseman seudulle kuitenkin osuu – ja kello ei ole vielä yhdeksää illalla – kannattaa tsekata asemarakennuksesta löytyvä olutkauppa Drinks of the World. Toinen hyvä oluenostopaikka oli Tom Beers, joka lymyilee näköetäisyydellä edellisessä postauksessa mainitusta Crossroads Pubista. Luotettaviksi, joskaan ei erityisen olutpainotteisiksi ruokapaikoiksi näiden kahden olutkaupan tuntumassa osoittautuivat Café de Paris (lähellä rautatieasemaa, tarjoaa pelkästään entrecôtea loistavalla talon maustevoilla ja ranskalaisilla) ja Café du Jura (Genevenjärven ahvenia ja muita perinteisiä sveitsiläisruokia paistava ”vanhojen ukkojen ravintola” Eaux-Vives’n kaupunginosassa). Samoin Riven kauppahallin ravintola kannattaa painaa mieleen.
Tietenkin Geneve on kallis, koska Sveitsi on kallis ja Geneven kantoni ei millään muotoa ole sen edullisin osa, melkein päinvastoin. Kaikkiin tuoteryhmiin vitsaus ei kuitenkaan ulotu, eli esimerkiksi laadukas sveitsiläinen juusto voi olla hyvässä supermarketissa käsittämättömän halpaa. Samoin paikallista viiniä saa juuston kylkeen ihan sopuhinnalla, jos vähän katsoo, mistä sen hankkii. Eivätpä paikalliset pienpanimo-oluetkaan taida olla sen kalliimpia kuin vastaavat tuotteet muissa hintaviksi luonnehdituissa Euroopan maissa.
Olutkoira 