Kävin eilen alkuillasta Lönnrotinkadun Pikkulinnussa, joka mainosti hankkineensa joulun välipäivien jakeluun cask– eli real ale -versioita Timothy Taylorin perinteikkään panimon tuotteista Yorkshiresta. Tiskillä nököttäneistä kahdesta tynnyristä molemmat sisälsivät sattumoisin oluita, joita en ollut ennen maistanut tässä tarjoilumuodossa. Ainoastaan vaaleaa Landlordia olen Englannissa juonut tuoreena, tummaa vain pullossa ja Golden Bestiä en edes siitä.
Nyt maisteluun pääsivät siis Golden Best (3,5 %) ja Landlord Dark (4,3 %).
Ensin mainittu on vaalea mild ale – ei best bitter vaikka nimestä voisi niinkin luulla. Vaaleat mildit kävivät erittäin harvinaisiksi jo vuosikymmeniä sitten, ja tämä on varmaan harvoja edes melko yleisesti Britanniassa tarjottavia yksilöitä. Ei tummiakaan liikaa ole, vaikka ne ehkä ovat taas yleistyneetkin viime vuosina hiukan.
Kullankeltainen tai lievästi punertava olut tuoksuu herkullisen maanläheiselle brittihiivalle, maussa keksimäistä mallasta, appelsiinia tai säilykemandariinia ja jotain juurevan makuista pähkinälaatua. Olut on melkein hiilihapoton ja jopa caskiksi lämpimämmästä päästä, ei toki liikaa kumpaakaan. Humalan katkeruutta on sekä tässä että tummassa Landlordissa 25:n IBUn molemmin puolin, mikä brittityylisesti hieman tuntuu mutta pysyy lopulta kuitenkin taka-alalla. Kolme- ja puoliprosenttiseksi olueksi Golden Bestissä on runsaasti makua, mutta se ei silti ihan osu britti-caskin ihannepisteeseen omissa kirjoissani.
Tumma Landlord on kai kuitenkin mild sekin, vaikka 4,3-prosenttisena se on eri olut kuin saman panimon Dark Mild, joka taas on 3,5-prosenttinen. Dark Mild on myös vähemmän humaloitu, tosin panimon oluiden resepteissä sinänsä mennään pitkälti samoilla raaka-aineilla. Tumman Landlordin tuoksussa on lakritsia, metsänpohjaa, tummaa karamellia ja keksiä. Maussa yhdistyvät laku ja kaakaovoi samaan tapaan kuin Samuel Smithin Imperial Stoutissa, mutta siinä on myös tummaa hedelmää, nahkaa ja pulled pork -marinadia. Tämä on kieltämättä yksi parhaita tummia brittioluita, mitä aikoihin on tullut vastaan – ja nimenomaan cask-tarjoilussa sata kertaa pehmeämpi ja parempi kuin pullosta.
Eilen näitä oluita on ollut Ruttopuiston Pikkulinnussa tarjolla vielä myöhään illallakin, tämän illan tilanteesta ei ole varmaa tietoa. Taisivat kyllä sanoa tapittavansa uusia, kun eilen viiden maissa niitä tilasin. Kiva pieni kahden oluen ”festari” tuo mieleen jotkut menneiden vuosikymmenten real ale -tapahtumat, ja samainen baari sitä paitsi kertoo viettävänsä saman teeman ympärillä Caskiviikkoja 17.1.2024 alkaen.
Olutkoira 