Taas on Suvilahdessa pyörähtänyt käyntiin koko kansan Flow-festivaali, jossa eilinen ilta sujui oikein mukavasti pelkän hengailun ja passiivisen musiikinkuuntelun merkeissä. Mikäpä siellä on ihmisiä ja meininkiä katsellessa, kun sää suosi. Hesarikin on tehnyt jo perinteisen juttunsa vuoden 2023 Flow-pukeutumisesta, ja virallisen Flow-järjestelyskandaalin virkaa on hoitanut tällä kertaa Heineken-olutsopimuksen purkautuminen. On kaikki niin kuin ennenkin, laulaisi J. Karjalainen, joka tällä kertaa ei kyllä festareilla esiinny, toisin kuin vuonna 2019, jolloin viimeksi olin paikalla.
Illan ainoa akti, jota keski-ikäinen porukkamme siirtyi seuraamaan tarkoituksella lavan lähelle, oli 1990-luvun alun suosikki Suede. Jo alkupuolen hittikimara – Trash, Animal Nitrate ja The Drowners – osoitti, että aika hyvässä iskussa bändi on vuosikymmenten jälkeenkin. Brett Anderson lauloi kuten silloin ennen ja huhki itselleen nopeasti hien pintaan. Ehkä paras veto oli kuitenkin suoraan rauhallisen She’s in Fashionin hännästä käynnistynyt rokahtava So Young -tulkinta, ja sen perään vielä rouhea glam rock -henkinen Metal Mickey.
Jos Flowssa haluaa ehdottomasti nauttia keikkojen välissä aitoa pienpanimo-olutta, se taitaa onnistua ainoastaan Stadin Panimolla – heidän tuotantolaitoksensa ja tunnelmallinen baarinsa kun sattuvat sijaitsemaan festarialueen ytimessä muutenkin. Hartwall hoitaa muiden juomabaarien olutpuolen, ja useimmilla näistä valikoima vaihtelee pelkästä Lapin Kulta Puresta pariin tai useampaan Lahden Erikois -erikoisolueen. Poikkeuksena on Helsinki Bryggeri Brewhousen oma baari. Bryggerihän oli aikaisemmin Kääriäis-imperiumiin kuulunut itsenäinen ravintolapanimo, jonka Hartwall osti alkuvuodesta 2021 mutta piti brändin ja oluet pitkälti ennallaan.
Sofia (9 %) on Bryggerin indie-ajoilta periytyvä, palkittu ja takavuosina paljon kehuttu imperial stout. Nimi liittyy panimon kotikatuun Sofiankatuun Senaatintorin laidalla. Olen kerran aikaisemmin maistanut sitä Bryggerin Hartwallille siirtymisen jälkeen, ja muistan ajatelleeni vanhan loiston hieman himmentyneen. (Varmaan kotimaiset imperial stoutit ovat ylipäätään nostaneet tasoaan vajaan kymmenen vuoden takaisesta, mutta onko Sofian valmistuksessa myös lipsuttu entisistä standardeista?) Ei tässä mitään varsinaista ongelmaa nytkään kyllä ole, hyvä paahteisen maltaan, suolaisen lakritsin ja kahvitoffeen maku on tallella.
Vahvaa stoutia tai portteria Helsingin ytimessä valmistavan panimon pitäisi tietysti olla ei vain Suomen vaan maailman parhaita tässä lajissa, koska kyseessä on yksi tämän Euroopan kolkan perinneoluista. Jos ihan siihen ei nyt ylletä, hävetäkään ei varsinaisesti tarvitse.
Olutkoira 