Viimeviikkoinen Hagström-NEIPAn lanseeraus taisi olla ensimmäinen tämän kiertolaiskollektiivin tilaisuus, johon en päässyt paikalle. Otetaan siis vahinko takaisin ja maistellaan olut Bart-baarissa Kalevankadulla, jossa se reilu viikko sitten esiteltiinkin.
Tällä kertaa Hagströmin tekijäkolmikko on tosiaan tarttunut viime vuosien suosikkityyliin, joka tunnetaan muun muassa nimillä hazy IPA ja New England IPA, kavereiden kesken siis NEIPA. Kumppanipanimona on Olarin Panimo, kuten oli ensimmäisessä Hagström-oluessakin eli West Coast IPAssa. Tekijäjoukosta Arde on tuttuun tapaan kirjoittanut oluesta omaan blogiinsa.
Bandwagon on tietysti ymmärrettävä nimi ja viittaa muoti-ilmiön kelkkaan hyppäämiseen. On panimoita, jotka ovat vastustelleet pitkään johonkin muotiolueen ryhtymistä ja sitten lopulta alistuneet panemaan sellaisen. Moisesta ei ole varsinaisesti kyse Hagströmin, Olarin ja NEIPAn tapauksessa. Olarilaisethan kuuluvat Suomen tunnetuimpiin NEIPA-tyylin valtiaisiin jo muutenkin, ja Hagström-miehet ovat ainakin yksityishenkilöinä olleet useamman vuoden tunnettuja Olari-neipojen ystäviä.
Oluessa on alkoholia 7,5 % eli se on melkein tupla-NEIPAa mutta ehkä ei ihan yllä tuplaluokkaan. Luulisin, että tämä on silti aika lähellä yhden Hagström-voimahahmon, Arden, ihanteellista (NE)IPA-vahvuutta. Hagström-hankkeessa ei kuitenkaan ole niinkään kyse alkoholipitoisuuksista kuin humalakatkeruudesta. Sitä kollektiivin oluissa on pyritty ajamaan tappiin saakka, ja oluiden tyylit on valittu niin, että äärimmäinen katkerointi on perusteltu statement. Bandwagon NEIPAssa katkeruutta on ainakin arviolta jopa 100 IBUa.
Väri on hyvin vaalea, olut on ananasmehun samea. Tuoksu on neipamaisen trooppinen, en osaa sanoa mikä etelän hetelmä on kyseessä. Maussa on kivennäismäistä, jauhomaista hiilihappoa, neipoille tyypillisesti myös. Hedelmää on mukana reippaasti – kuten asiaan kuuluu – ja erityisesti greipinkuorta, vähän ananasta ja makeaa luumua. Greippi tosiaan ehkä hallitsee, muita pitää vähän hakea. Katkero eli peräkärry ei nyt koostaan huolimatta tunnu jyräävältä, vaan soljuu eteenpäin muiden makujen perässä tasaisella tiellä. Humala jättää jopa vähän yrttistä minttukaramellia jälkeensä. Nectaron on tässä päähumalana; sen ominaisuuksia en osaa oluesta lukea, kun lajike ei ole ennestään tuttu. Toiset lajikkeet, Galaxy ja Simcoe, ovat toisaalta sitäkin tutumpia.
Reilun viikon lepo Bartin astiassa on joka tapauksessa tehnyt tälle varmaan hyvää. Esimerkiksi lanseeraustilaisuudessa havainnoitua hopburnia en nyt aisti kuin aivan miedosti, vaikka olen sille herkkä. Kunniallinen ja jopa kunnioitettava NEIPA on Hagströmin ja Olarin kynästä syntynyt. Minulle NEIPA toimii parhaiten vähän hedelmäisempänä ja helpompana, eli kuiva sitruksinen sortti ehkä ei ole omin juttuni. Silti kovatkin pisteet on helppo antaa tälle suoritukselle sarjassaan.
Olutkoira 
Tuo kivennäisjauhoinen hiilihappo oli niin mielenkiintoinen kuvaus, että yritin eilen Juovassa sitä Bandwagonista löytää. Hedelmäisyyden ja katkeruuden taittokohdassa kai esiintyy, mutta en kyllä pysty havaitsemaan. Bandwagonissa hedelmäisyys vaihtuu tavallista nopeammin katkeruudeksi, mutta ei siinä mitään tuollaista väliosaa ole.
TykkääTykkää
Olen neipojen suhteen edelleen aika amatööri, mutta haen jotain sellaista efektiä, joka muistuttaa vähän ruokasoodan ja veden yhdistymisestä syntyvää vaahtoa. En yhtään tiedä, miksi joskus NEIPAssa minulle tulee tämä jauhomainen assosiaatio, ja sen yhdistyminen kivennäisiin voi olla harhakin. Jotain tekemistä tällä voisi olla sameuden kanssa, kun entisaikojen kirkkaissa ipoissa ei mitään tällaista tullut koskaan mieleenkään. Ei siis liity mitenkään erityisesti Hagströmiin vaan NEIPAan yleisesti, ja varmaan tästä on parempiakin sanallistuksia olemassa.
TykkääTykkää