Aloitimme toisen Brno-päivän aamiaisen jälkeen odottamalla, että aamupäivän sadekuurot menevät ohi. Aamiaispaikaksi voi muuten suositella vanhastakaupungista Kafe v rozkladu -nimistä kahvilaa, jonka nyhdetyllä naudanlihalla täytetty baageli (bagel s trhaným hovězím a zelím) käynnistää päivän tehokkaasti. Kello yhdentoista aikaan voi käydä vilkaisemassa, kuinka Náměstí Svobody -aukion ”astronominen kello” pullauttaa marmorikuulan jostain neljästä aukostaan. Tämä ei ole kyllä mikään yleisöspektaakkeli, koska kuulanpyydystäjät työntävät käsiään kellon aukkojen sisään, eikä ulkopuolisille välttämättä edes näy, kuka heistä sen saa.
Halusimme pienelle kävelylle Lužánky-puistoon, joka on Brnon suurin kaupunkipuisto ja ilmeisesti koko Tšekin vanhin yleinen puisto. Se ei ole kaukana vanhankaupungin pohjoislaidasta, ja yksi reitti puiston nurkille kulkee Mášova-katua, jonka värikkäät funkistalot tuovat vähän mieleen 1930-luvun Töölön. Arkkitehtuurikierros jatkuu luontevasti Lužánky-puiston jälkeen Unesco-maailmanperintökohteeksikin listatun Villa Tugendhatin suuntaan, ja tätä reittiä itsekin noudatimme. Mies van de Rohen suunnittelemaan modernismin helmeen pitää toki varata opastuskierros etukäteen, mutta tätä emme jaksaneet tehdä, vaan tutustuimme Černopolnín korttelien kaupunkikuvaan vain katuja kuljeskelemalla. Nämä kadut nousevat sen verran puistoa korkeammalle, että keskustaan päin avautuu hienoja maisemia.
Kesä on ollut Euroopassa kuuma, ja hellepäiviä riitti Tšekissäkin, jos ei nyt aivan hirmuisia. Kun virvokkeen kaipuu iskee, Lužánky-puistossa voi istahtaa tenniskentän kahvilaan, jonka kioskiluukulta saa purtavaa ja tietysti muutamia oluita. Vahvemman eli 5 % vaalean oluen virkaa hoiti Poutník, joka oli urquellmainen mutta hedelmäisempi ja vähemmän katkera. Miedompi 4,5-prosenttinen hanaolut oli Dudák oli raikas ja hyvä kesäolut Strakonicesta, České Budějovicen lähistöltä. Poutníkin kotipaikka Pelhřimov on puolestaan sen ja Brnon välimaastossa.
Villa Tugendhatin toiselta puolelta, Lesnická-kadun alarinteestä, löytyy esimerkiksi U Vodičků, joka on henkeen ja vereen Pilsner Urquell -pubi. Olut on hyvää, ja kuumana päivänä sisätilojen tehokas ilmastointi helpottaa oloa. Pieni terassi on arkisen oloinen mutta mahdollisesti mukava iltojen viilentyessä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tällaisia anniskelulaitoksia ei muissa maissa ole – on melkein hämmentävää, kuinka pitkälle pelkkä Urquell kantaa.
Enemmän craft beer -henkisiä tai harvinaisempia tšekkipanimoiden oluita kaipaava voi suunnata heti ydinkeskustan pohjoispuolella muuten Ochutnávková Pivniceen, johon itse emme kylläkään poikenneet. Se on Lidická-kadulla vain parisataa metriä vanhankaupungin ulkopuolella.
Toinen hyvin tarjoillusta Urquellista tunnettu baari, Stopkova Plzeňská Pivnice, on ydinkeskustassa melkein Náměstí Svobody -aukion nurkalla. Siellä on tarjolla myös perinteistä tšekkiläistä ruokaa sekä tyypillisiä paikallisia pubinaposteltavia kuten pikkelöityä makkaraa ja marinoitua hermelín-juustoa. Urquell-pubeilla tuntuu olevan usein kakkosoluenaan tumma Velkopopovický Kozel, ja useammassa paikassa näin kolmantena vaihtoehtona näiden kahden sekoituksen (řezané pivo). Tai ne eivät varsinaisesti sekoitu, vaan kolpakosta saa juoda ensin aika pitkään pintakerroksena pysyvää Kozelia, jonka tilavuus on matalampi, ja sitten sen alta Urquellia.
Ydinkeskustan craft beer -osoitteeksi voi ehkä nimetä Poštovská-kadun, jonka varrelta bongasin ainakin Pivovar Harryn hanahuoneen sekä AXIOM Pubin – tosin näitä ihailin vain ulkoa. Tällaiset paikat tarjoavat uudempaa amerikkalaisvaikutteista tšekkiolutta, toki perinteisempää vaaleaa lageriakin tuntuu aina olevan käytännössä vähintään yhdessä hanassa. Jatkamalla suoraan pohjoiseen Kozí-kadulle päätyy ennen pitkää myös ”pystybaari” Výčep Na stojákalle. Reitin varrella on lisäksi mainio ”Baari, jota ei ole olemassa” eli Bar, který neexistuje – kuten myös viinin ystäviä palveleva Jungle by justWINE. Kun Brnossa kerran ollaan keskellä Tšekin viiniseutuja, paikallista valkoista tai punaista sopii niitäkin maistaa.
Ensimmäisen Brno-postaukseni alussa mainitsin, että kaksi Tšekin kakkoskaupungissa nautituista oluista jakoi reissun parhaan oluen tittelin. Toinen niistä on vielä esittelemättä, ja se löytyi yllätyksekseni tuoreehkon ravintolapanimon EFIn terassilta Zelný trh -aukion laidalta. EFI Dvanáctka on periaatteessa tavallinen täkäläinen vaalea lager, 4,7 % tilavuutta ja 12° kantavierrettä. Katkeruutta on 34 IBU mutta tämä ei ole Pilsner Urquell -klooni vaan jotenkin ihmeesti pehmeämpi, raikkaampi ja silti maukas. En tiedä, olisiko kyseessä ollut jotenkin harvinaisen tuore keitos mutta osui nappiin.
EFI on muuten jälleen yksi niistä lukuisista paikoista, joissa tässä kaupungissa saa yhdistettyä hyvät oluet ja joitakin tšekkikeittiön klassikoita. Siltä varalta, että nuo paikalliset perusherkut alkavat väsyttää, kaupungista löytyy esimerkiksi kasvis- ja vegaaniravintoloita, joista testasimme vegaanista katuruokaa tarjoavan Forky’sin. Sillä on ravintoloita neljässä Tšekin kaupungissa ja yksi Slovakiassa, ja maukastahan ruokakin oli.
Ei Brnon pajatsoa ehkä parin päivän kaupungissa ol(u)eilulla vielä ihan tyhjennetä, mutta näihin kahteen blogitekstiin (ks. myös osa I) mahtui suunnilleen se, mitä itse ehdimme nähdä ja tehdä. Olutmielessä kokeilematta jäi monia paikkoja keskustan ulkopuolella, ja varmasti joitakin myös vanhassakaupungissa. Jo yksistään panimoita taitaa olla Brnossa ja sen lähimaastossa pitkälle toistakymmentä, ainakin jos kiertolaiset ja kontrahtipanimotkin lasketaan. Špilberkin linnalle jäi kiipeämättä, mutta jonkin verran maisemia pääsi ihailemaan keskustassa myös Pietarin ja Paavalin katedraalilta, jonne on lyhyempi nousu.
Olutkoira 