Vanhat panimot ovat oluen peruskallio

Kotimainen Olutopas-sivusto julkisti vuodenvaihteessa käyttäjien kesken järjestetyn äänestyksen tulokset, joista selviävät muun muassa Vuoden olut ja Vuoden panimo 2015.

Olettaen, että internet-pohjaiset äänestykset ja reittaussivustot suosivat uusien panimoiden uusia oluita (näin ainakin näppituntumalta usein vaikuttaa), tänäkin vuonna tässä olutäänestyksessä pärjäsivät kohtalaisen hyvin myös vakiintuneet panimot ja niiden vakiintuneet oluet. Jos ne eivät nyt aivan mitali- tai pistesijoille päässeet, niitä oli kuitenkin kiitettävästi listoilla mukana.

Lasken tässä tapauksessa vanhoiksi panimoiksi käytännössä ennen nykyistä pienpanimo-oluen nousukautta perustetut pienet ja keskisuuret oluenvalmistajat. Oikeastaan ne sitten ovatkin peräisin toista maailmansotaa edeltävältä ajalta, koska 1950–1960-luvuilla uusia panimoita ei juurikaan perustettu.

Nämä vanhat panimot, jotka ovat onnistuneet säilyttämään suosionsa vaihtuvien oluenjuojapolvien keskuudessa, ovat miltei kaikkein kiinnostavimpia panimoita. Joillakin on kenties yksi tuote, joka säilyttää suosionsa sukupolvesta toiseen; toisilla taas on kyky haistaa myyvimmät trendit vaikeinakin aikoina, ja ne säilyttävät valikoimaansa uudistamalla kilpailukykynsä armottomilla markkinoilla.

Vuoden panimo 2015 -kategoriassa korkeimmalle sijoittunut vanha panimo on Bambergin mahtava savuolutverstas Heller-Trum, joka on tehnyt jotain oikein jo 1400-luvun alusta saakka. Se oli jaetulla 22. sijalla, heti perässään 1800-luvulla perustetut baijerilainen Aying ja englantilainen Fuller’s. Yli satavuotiaiden luokasta listalle mahtui myös ainakin belgialainen Cantillon.

Vuoden olut 2015 -sarjassa vanha panimo ylsi jopa sijalle 15, ja kyseessä oli tällä kertaa legendaarisen belgialaisen hapanoluen tekijän Rodenbachin Vintage-olut. Vuonna 1821 perustettu Rodenbach osoitti kyntensä Belgian olutmarkkinoilla noin sata vuotta sitten, jolloin se alkoi saada suosiota kotikaupunkinsa Roeselaren ulkopuolella. Se oli yksi niistä oluista, jotka alettiin lähikylissä tuntea paremman makuisina kuin lukuisten muiden kilpailijoiden tuotteet. Ainakin yksi alueen baareista myi vuosikaudet erästä vähemmän nimekästä olutta Rodenbachina; niin vahva oli sen brändi jo 1900-luvun alussa.

rodenbachvintage

Kuva: Palm Belgian Craft Brewers.

Palm-panimon nykyisin omistaman Rodenbachin toinen olut, Caractère Rouge, on äänestyksessä sijalla 21. Muita vanhoja belgialaisia on sijoilla 25 (Rochefort 10°), 31 (Bosteels Tripel Karmeliet) ja 43 (Het Anker Gouden Carolus Cuvée van de Keizer Blauw). Varsinkin viidenkymmenen parhaan oluen ulkopuolella listalta löytyy vielä useita pitkän linjan panimoiden tuotoksia eri maista.

Meillä on vielä keskuudessamme panimoita, joilla on takanaan aivan käsittämättömän mittava historia: pisimmillään lähes tuhat vuotta. Sata vuottakin on tässä yhteydessä pitkä aika. Harmi, ettemme ole itse näkemässä, mitkä nykyisen panimomestarisukupolven panemat oluet sijoittuvat tällaisissa listauksissa vielä vuonna 2116.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s