Ammattiliittojen organisoima lakko pysäytti eilen muun muassa joukkoliikenteen, ja niinpä kävelin Kalliosta Kaisaniemeen, kun huomasin siellä olevan kiinnostavaa Sonnisaaren sahtia tarjolla.
Hakaniemestä Rautatientorin suuntaan autokaistat olivat sardiinipurkkimaisen täynnä kuin kolmannen maailman maissa, vaikka liikkeellä oli varmaan vain murto-osa väkimäärästä, joka normaalina torstaina olisi ollut. Lieneekö keskustan elinvoima sittenkään kiinni siitä, että iso joukko autoja pääsee sinne helposti, vai kannattaisiko keskittää entistäkin enemmän paukkuja joukko- ja kevyeen liikenteeseen? Tämän vaihtoehtotodellisuuden liitot nyt vähintäänkin näyttivät aika havainnollisesti. Mateluksi meni.
Juova Hanahuone on ollut viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana monien mielenkiintoisten hanaoluiden koti, ja tällä kertaa tarjolla oli siis perinteistä suomalaista maalaisolutta – mutta nykyaikaisella kierteellä. Sonnisaaren panimo Oulusta on tehnyt Sahtilation-nimisen tuotteen (8,8 %), jonka tyylimääritelmä on ”sahti on the hops”, humalalajikkeena tarkemmin sanoen Citra. Kotimainen pullahiiva on kuitenkin sahdille ominaiseen tapaan käymisagenttina ja sen tuottamiin banaanimaisiin aromeihin ja makuihin yhdistyy siis sitrushedelmäinen amerikkalaishumala.
Oulu sijaitsee selvästi pohjoiseen perinteisistä sahtimaista, joten paikalliset eivät varmasti vedä herneitä neniin panimon ottamista vapauksista. Väriltään Sahtilation on vaalean pihkainen ja sahdiksi aika kirkas. Tuoksussa on sitten jo jotain epäsahtimaista, marjapensaan lehtiä, ehkä sitä sitruunaakin. Näitä on myös maussa, jossa 2000-lukulaisen oluen tunnelma peittää oikeastaan perinteisen sahtimaisuuden pitkälti alleen. Maku on ehkä enemmän brittiläinen tai amerikkalainen kuin suomalainen, ja katkeroakin on. Suutuntuma ei ole sahdiksi erityisen paksu mutta pikkuisen puuromaisempi tai öljymäisempi kuin humalavetoiset oluet yleensä.
Aivan mainiosti nautittava vahva olut Sahtilation kyllä on, mutta mitä kauemmas tähän suuntaan mennään ”aidosta” sahdista, sitä enemmän samantyyppisiä vaihtoehtoja on toki tarjolla – vahvaa IPAa ja sen sellaista. Nyt tämä oli juuri riittävän sahtimainen ansaitakseen sahdin lisäarvon. On joka tapauksessa hyvä, että panimot tekevät tällaisiakin kokeiluja. Varsinkin norjalaisen maalaisoluen ympärillä on viime vuosina pyörinyt paljonkin erilaista crossoveria, tai ainakin niissä käytettävän kveik-hiivan.
Näköjään Olutkellari oli ollut muuten samalla asialla samoihin aikoihin ja oli myös tykännyt tästä oluesta.
Olutkoira 