Hagström West Coast DIPA – olut kuin Naantalin aurinko

/ Olutkoira

Kotimaisen skenen arvojohtaja Hagström oli käynyt lokakuussa tekemässä uusimman oluensa Naantalissa yhteistyössä Mallasseppien kanssa. Oluen julkistuspaikaksi valikoitui The Tower -baarin yläkerta Pasilan Triplassa. Hagströmin avainhenkilöistä olivat tällä kertaa paikalla Ari Juntunen ja Ari Nyfors, panimolta lisäksi Jaakko Hartemaa ja Kim Ketonen. Hartemaa on Mallasseppien olutvastaava ja Ketonen myyntivastaava.

West Coast DIPA (8,8 % abv markkinointimateriaalissa, mutta suullisten tietojen mukaan 9 %) on tietynlainen versiointi Hagström-hankkeen avausoluesta West Coast IPAsta. Alkoholia on nyt noin puolitoista prosenttiyksikköä enemmän, ja humalalajikkeista El Dorado on korvattu Idaho 7:llä. Reseptiikkaan ei kai ole tehty muita yllättäviä muokkauksia,  paitsi mitä nämä muutokset edellyttävät.  

Väri on sinänsä vaaleahko mutta ei niin keltainen kuin voisi olla, vaan pikemminkin tšekkiläisen ”pilsnerin” sävyinen. Savo Maltin wieniläismallas on väriin yksi syy. Karamellisuutta ei kuitenkaan ole olueen haluttu, vaikka ”vanhan ajan” (~1990–2000-lukujen) länsirannikko-IPAssa esiintyi sitäkin. Kirkkaanpuoleisessa oluessa on tuoksussa kirpeää hedelmä- tai marjapensasta, ehkä mustaherukan tai karviaisen lehtiä, maussa sitrusperheen vaaleita hedelmiä, varsinkin appelsiinia. Jotain vähän kireän tuntuistakin maussa on, mahdollisesti humalan ympärillä, greipinkuoren katkeruutta. Hedelmäinen olut tämä kuitenkin pääosin on. IBU on Hagströmille maltillinen 80. Lanseeraustilaisuudessa oli puhetta siitä, maistuuko viina maussa läpi, ja ehkäpä jotain makean lämmittävää voi West Coast DIPAssa aistiakin.

Kaiken kaikkiaan tämä oli pätevä ja Hagströmin linjan mukainen tuote, josta itse en keksinyt mitään moittimisen sijaa. Korkeista prosenteista ja katkeruuslukemista huolimatta DIPAa voi nauttia hyvin toisen annoksen heti perään.  

Mallassepät kertoivat, etteivät ole tehneet käytännössä lainkaan kollaboraatio-oluita, ja sopimusvalmistuspuolellakin tämä on heille ensimmäinen. Tuo kai kertoo siitä, että omat ideat ovat kantaneet pitkälle, ja koronan ja kustannuspaineiden riivaamina vuosinakin nähty liiketoiminnan kasvu on sisäsyntyistä. Olematta mikään panimotalouden asiantuntija toivon naantalilaisille menestystä myös jatkossa, kun kerran tekevät kelpo oluita. Kuulemma heidän toimintansa ei ole ainakaan Naantalin turistireiteistä riippuvainen, siellä rannassahan ulkopaikkakuntalaiset juovatkin lähinnä Auraa.   

Tämä olut oli tulossa laajempaankin jakeluun Helsingin ja muiden kaupunkien keskeisissä craft beer -temppeleissä, mutta torstaina sitä oli saatavana vain The Towerista Pasilassa. Nyt sitä on Facebook-tietojen mukaan mahdollisesti jo myös Juovassa, Roudaribaari Ihmeessä ja Beerhouse Berlinissä.

Hagströmin seuraavat askelet suuntautuvat ilmeisesti Lounais-Suomesta Kaakkois-Suomeen, ja vaalean oluen sijaan on alkuvuodesta 2024 tarkoitus tehdä tummaa.

12 kommenttia artikkeliin ”Hagström West Coast DIPA – olut kuin Naantalin aurinko”

  2. Odotin, että tämä blogi, joka on tavallisesti erikoistunut pitkiin, tarinaa selittäviin teksteihin, tarttuisi mahdollisuuteen ja pohtisi tämän draaman yhteydessä mm. miksi panimot ylipäätään haluavat tehdä oluita ”influencereiden” kanssa, myykö se niin paljon paremmin, avaako sellainen collabo ovet baareissa joihin muuten ei ole pääsyä jne jne.

    Jos haluaa lukea jostain tsekin marginaalisesta oluttyylistä niin löytyy blogi jos toinen, mutta etsimällä saa etsiä yhtään mielipidettä/analyysiä tästä. Saa linkata jos tietää missä tästä kirjoitettu.

    Tykkää

    Vastaus

    • Robert, hyvä pointti. Tulee mieleen, että täällä pienessä maassa olutinfluenssereiden joukko on ehkä ollut niin syntymänäivettynyt, etten ole edes ajatellut sen voivan olla kovin vahva vipuvarsi oluen markkinoinnissa ja myynnissä. Onko Hagström mullistamassa tätä käsitystä? Onko jossain Instagramin tai TikTokin syövereissä olutinfluenssereita, joita panimot hyödyntävät mutta joista minä en vanhana käpynä edes ole tietoinen? Kunnon analyysi vaatisi melkein oluttoimittajan, joka nostaa korvausta työstään. Minun lauantai-illan saunanjälkeismutuiluni eivät varmaan alan toimijoita auttaisi.

      Yhtä kaikki olen ymmärtänyt, että panimot tulevat jo ennemminkin Hagströmin luo kuin Hagström panimoiden luo. Avautuuko ovia? Saadaanko huomiota, jota muuten ei saataisi?

      Tähän asti olen ymmärtänyt, että kotimaiset pienpanimot hakevat buustia markkinointiin mielellään esim. pyrkimällä yhteistyökuvioihin trendikkäiden ulkomaisten kollegoiden kanssa. Onhan kotimaan olutkentälläkin ollut BrewCats-kollektiivin tyyppistä enemmän markkinointipuoleen panostavaa yhteistyötekemistä, mutta entä ison mittakaavan influensseritoimintaa kuten suuremman liikevaihdon aloilla? Hagström lienee edelleen enemmänkin pienimuotoisempaa täsmävaikuttamista, mutta olisiko olutkuvioista löydettävissä myös merkittävästi myyntiä kasvattavaa skaalaa jollain näkyvyysyhteistyöllä? Vaikkapa jotkut bändi- tai urheiluseuraoluet ovat ainakin minulle vieras alue.

      Tykkää

      Vastaus

      • Jostain syystä kommenttini ei näy, mutta kokeillaan vielä kerran.

        Olutinfluenssereilla on kovin vähän merkitystä yleisellä tasolla. Seuraajamäärät ovat pieniä tai hyvin pieniä, joten influensserit mainostavat tuotteita lähinnä toisilleen ja alan tekijöille. Brewcatsin lasken lähinnä influensseriksi, joten heillä on varmasti suurimmat seuraajamäärät ja sekin on influenssereiden kontekstissa vähän, jotta sillä olisi myynnillistä merkitystä. 8-9k seuraajamäärillä ollaan vielä nelosdivarissa. Kulttuurin ylläpitämisessä kuitenkin erittäin tärkeä juttu.

        Yhteistyöoluissa on niin ikään myynnin buustauksessa niin ikään kovin vähän merkitystä muuten kuin että kegit tai pienpakkaukset voi eräkohtaisesti liikkua vilkkaammin. Se, että jokin pienpanimo tekee vaikka Duggesin kanssa oluen, koskettaa noin 0,1% kuluttajista. Se on kova juttu lähinnä panimolle itselleen ja kovan tason harrastajille, joita on vähän. Panimon pitäisi untappd-keulimisen sijaan panostaa nuoriin aikuisiin, jotka kokeilevat erilaisia oluita, mutta eivät harrasta niitä sanan varsinaisessa merkityksessä. He todennäköisimmin palaavat saman oluen pariin toisin kuin harrastajat, jotka todennäköisimmin juovat pieniä annoksia ja kokeilevat sen jälkeen jotain uutta. Ensiksi mainitulle Dugges, Whiplash tai edes Omnipollo eivät merkitse mitään. Kuitenkin tämäkin on tärkeää kulttuurin ylläpitämistä ja hyvässä tapauksessa saa peruskuluttajan kiinnostumaan oluesta laajemmassa mittapuussa.

        Vaikuttajamarkkinointi on kuitenkin hyvä keino, mutta silloin pitää käyttää niitä vaikuttajia, jotka ovat ”kova juttu” suuremmalle yleisölle. Nykyään on kuitenkin todettu, että viisi 10-15k seuraajan hyvin valikoitua influensseria on tavoitettavuudeltaan parempi kuin yksi 100k seuraajan tili. Ja todennäköisesti tekee markkinointibudjettiin pienemmän loven. Niillä on oikeasti merkitystä kassavirtaan ja tunnettavuuteen.

        Minä olen ollut alalla kauan (en tosin enää) ja minullekin Hagström esimerkiksi on kovin tuntematon brändi, vaikka tekijät tuttuja onkin. Kuten Ari tuossa alhaalla totesikin, niin myynnin buffauksesta ei ole kysymys, mutta hienoa jos oluet menevät vauhdikkaammin yhteistyöllä. Kulttuurin ylläpitämistä.

        Tykkää

  3. Hagströmin näkökulmasta motiivina on ollut tehdä sellaisia oluita, joita haluaisimme nähdä enemmän tarjonnassa. Tavoitteena ei siis tarkoitus suoraan puffata isäntäpanimoa, mutta se toki tulee toivottuna sivutuotteena, jos olut saa myönteistä huomiota.

    Tykkää

    Vastaus

Jätä kommentti