Budvar Reserve ja Voll-Damm Doble Malta

Euroopan suurilta ja keskisuurilta panimoilta nähdään silloin tällöin Alkossa vahvoja lagereita. Ne eivät ole useinkaan kovin hyviä. Ehkä yksi vertailukohta on Itämeren laivoilla jo iät ja ajat myyty Carlsberg Elephant, vaikka heikompiakin esityksiä on varmasti nähty. Nyt maistossa on kaksi tämän tyyppistä olutta, joista minulla on lajiin nähden keskimääräistä korkeammat odotukset. Toinen tuote tulee Tšekin legendaarisesta panimokaupungista České Budějovicesta, toinen Barcelonasta, jolla silläkin on monien Euroopan suurkaupunkien tavoin 1800-luvulle ulottuvaa panimohistoriaa.

Tšekkiläisen Budvar Reserven (7,5 %) tuoksu on lempeän makea, ja siinä on hunajaista mallasta ja mantelia. Ohuehko suutuntuma johtaa hunajaisen makeaan makuun, joka on intensiivisen maltainen, reunoillaan manteliliköörimäistä, ruohoista ja miedon sitruksista sävyä. Ehkä mukana ei ole diasetyyliä, mutta jonkinlaista marsipaanin tai voin liukkautta maussa on. Loppuun jää vaatimaton sitruunainen, kevyesti humalakatkera kerros.

Tavallaan tämä olut tuntuu pitkän kypsytyksensä arvoiselta tšekkiläiseltä laatuoluelta, mutta kokonaisuudessa on myös vähän jotain tylppää. Tyylilaji ei ole helppo: panimon perusolut on sen verran keveä, pehmeä ja yksinkertainen, ettei sen kasvattaminen 7,5-prosenttisiin mittoihin ole varmaankaan läpihuutojuttu. Silti valtio-omisteinen Budvar on laatutekijä, ja tämäkin voisi olla esimerkiksi hanaoluena České Budějovicen entisellä lihatorilla aivan nappituote siinä missä panimon miedommat oluet parhaimmillaan. Reserve on kyllä lempeä ja tyylikäs, mutta hiukan saa pelätä alkoholin paistavan läpi.

Sitten maistoon pääsee Voll-Damm Doble Malta. Tämän katalaanioluen slogan on “Das Original Märzenbier”, mutta kun alkoholiprosentteja on 7,2 %, käytännössä mikä tahansa saksalainen panimo nimeäisi oluen jo epäröimättä bockiksi. Onko sitten varsinainen bock kyseessä, vai vaan jotenkin vahvennettu ja hiukan tummennettu versio Barcelonan suurpanimon Dammin oluista, joista Estrella on se peruslager? Voll-Damm on joka tapauksessa kullanväristä Budvar Reserveä jonkin verran tummempi ja punertavampi juoma.

Tuoksu on ainakin tässä pullossa kohtalaisen kiva, ei ehkä lupaa kuuta taivaalta mutta on miedosti pikkuleipämäinen ja sitruksinen, eri maata kuin kansainvälisissä keskioluissa. Maussakin tuntuu, että nyt mennään ilmeisesti astetta tummemmissa maltaissa sekä yli seitsemän prosentin lukemissa. Jotain pähkinän, palaneen karamellin makua on aistittavissa, samoin liuotinmaista alkoholia, mutta myös miellyttävää mallasta ja ripaus sitrushedelmää.

Kohtuullisen nopeasti ja viileänä juotuna tämä voi olla mukavan rohkaiseva vahva lager, mutta lämmetessään se päästää ilmoille ehkä turhan paljon kemikaalimaisia tuoksuja. Pullon etiketissä kerrotaan humaloinnista poikkeuksellisen tarkasti ison panimon lageriksi. Katkerohumalina on käytetty amerikkalaista Nuggetia sekä Saksan Magnumia ja Taurusta, aromihumaloinnissa jotain Hallertau-varianttia. Se, että EBU- eli katkeruuslukema on korkeampi (34) kuin edellisessä oluessa (26), ei oikeastaan juuri tunnu, ehkä johtuen tummemmista maltaista.

Aivan asiallisia oluita nämä kaksi ovat isojen peruslagerpanimoiden vahvoiksi tuotteiksi, kun verrataan vaikka Suomen suurten tekijöiden tuplapukkeihin ja orhioluihin. En sitten tiedä, miksi syysiltoihin lämmittävää ja voimakkaampaa olutta kaipaava kuluttaja ostaisi näitä laadukkaiden saksalaisten bock-oluiden sijasta, jos ei sitten vaihtelun kaipuusta. Ja onhan tuota humalan puraisua näissä vähän enemmän kuin joissain lempeimmän makuisissa bockeissa.

(Kuvat: Alko.)  

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s