Vääksy, 29.–30.7.2022

Päijänteen kiertoajelumme ensimmäiseksi yöksi pysähdyimme Vääksyn kanavan tuntumaan Asikkalassa. Sää oli suosiollinen, eli kanavan rantaa käveltiin päästä päähän välillä melkein helteisissä asteissa. Sululle kertyi yleisöä aina kun vähänkin isompia veneitä oli menossa Vesijärveltä Päijänteelle tai toisinpäin. Yksi isompi sisävesiristeilijä pyörähti Lahdesta Vääksyssä kahteen otteeseen päivän aikana.

Vääksy on luonteeltaan sellainen taajama, että muutama Helsingin lifestyle-influenssereita kiinnostava kauppa, kahvila tai baari nostaa sen helpostikin kotimaan matkailijoiden tutkaan, mutta se ei ole kuitenkaan heinäkuisena perjantaina täynnä turisteja. Se on yhdistelmä Porvoon tai Fiskarsin puutaloidylliä ja tavallista sisäsuomalaista huoltoaseman baari -kirkonkylää. Riippuu vierailijan valitsemista poluista, kumpaa osuu reitille enemmän. Itse viihdyimme Vääksyssä yhden illan aivan loistavasti. 150 vuotta sitten valmistunut kanava on edelleen paikkakunnan merkityksen ydin, toki Anianpellossa on pidetty markkinoita jo kauan ennen kanavahankkeen syntyä.

Vaikka olen käynyt Vääksyn Hotelli Tallukassa jo vaippaikäisenä, tämä oli ensimmäinen kerta, kun aikuisena tallustan ympäri kylää. Nyt majoituimme Vääksyn Apteekinmajoituksessa, joka on yli sata vuotta vanha entinen apteekkarin asunto. Se oli mukava majatalo aamiaispöytineen. Kadun toisella puolella oli muun muassa vanha vesimylly, jossa on jonkinlainen kahvila. Mylly on Vääksynjoen rannalla, ei siis kanavan. Vehreää jokivartta samoilemaan kannattaa laskeutua Norrlinin puutarhan portista Asikkalantieltä – se on yllättävän eksoottinen miljöö.

Kanavan Panimo on vanhan meijerin tiloissa, jossa toimii myös Päijännetalo kotiseutumuseoineen. Panimo on aloittanut vuonna 2016 ja vakiinnuttanut itsensä niin Vääksyn baarien ja kahviloiden paikallisolueksi kuin Päijät-Hämeen monien kuntakeskusten markettien ja Alkojen hyllyihin. Sillä on myös kesäterassi Päijännetalon pihalla, vaikka siellä emme tällä kertaa käyneetkään. Sulku Pils (5,2 %) ja Kanavan Juhlaolut (4,7 %) olivat kumpikin omassa tyylilajissaan maistuvia lager-oluita. Palkittu gose-olut Paljas Saari (3,5 %) sen sijaan toimii varmasti hapanoluiden ystäville, mutta itse lähinnä ihmettelin belgialaisen korianterioluen ja sitruunasoodan tuoksuyhdistelmää sekä suolaisen limumaista makua. Panimon happamammista oluista suosikkini oli Late Harvest Sour (8 %), jossa perusoluena tuntui olevan jotain vähän tummempaa (ei kovin hapanta) sadonkorjuuajan olutta ja rypälemehua vain mausteena.

Kanavan lisäksi Vääksyn toinen valtakunnallinen nähtävyys on Ranskalainen kyläkauppa. Se on kylän uudenlaisen kuhinan keskipiste, jonne tullaan kahville – tai vaikka lounaalle ja illalliselle – mutta joka myös myy vaaleanpunaisen kivitalonsa kahdessa kerroksessa vaatteita, kylpyhuone- ja keittiötuotteita, sisustustarpeita sekä ranskalaisia ruokasäilykkeitä. Ruokasali on alppimajatyylinen, onhan omistajapariskunnan mies kotoisin Ranskan Savoijista, ja moni ruokalaji perustuu tuon alueen maukkaisiin vuoristojuustoihin.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s