Ensi näkemältä olisi voinut kuvitella, ettei lakimuutoksen vuoden 2018 alusta tuoma maitokaupparajan nosto 4,7 %:sta 5,5 %:iin olisi vaikuttanut juurikaan olutharrastajien mahdollisuuksiin hankkia haluamiaan tuotteita. Mikä merkitys muutamalla prosentin kymmenyksellä on oluen makuun tai saatavana oleviin tyyleihin?
Kuitenkin ainakin isommissa marketeissa valikoima on laajentunut erittäin ilahduttavasti joissakin oluttyyleissä. Yksi tällainen on saksalainen keskivahva lager, erilaisten helles-, dunkles– ja export-oluiden joukko, joka on usein alkoholiprosenteiltaan vanhan suomalaisen A-oluen tasoa, 4,8 ja 5,5 % välissä. Jos kirkkaat vaaleat ja tummat lagerit eivät aina ole oluista jännittävimpiä, nyt mukana on myös enemmän puolitummia ja suodattamattomia erikoisuuksia.
Ruoholahden K-Citymarketin hyllyssä köllötteli viikko sitten muutama pullo bambergilaispanimo Mahrs Bräun suodattamatonta kellariolutta, joka tunnetaan yleensä lyhyesti nimellä “U” (5,2 %). Entisessä etiketissä puhuttiin Kellerbieristä lisäyksellä Ungespundet Hefetrüb, nykyään Ungespundet Naturtrüb.
Olut on brändätty jokin aika sitten uudelleen, ja oikeastaan sen nimi on nykyään “a U”. Tämä on murteellinen versio sanoista “ein U”, jotka voi lausua tilatessaan olutta. En ole varma, pidänkö uudesta nimestä – siinä on pientä ylibrändäämisen makua, samaan tapaan kuin jos HK:n Sinisestä makkarasta tulisi virallisesti “HK Blöö”.
Se pakkauksesta ja imagosta. Kinuskinvärisessä oluessa on myös tuoksussa kinuskia, vähän kypsää viljaa ja ruohoisuutta. Kun kesällä 2016 ajelimme Frankenin maaseudulla, joissain kyläpanimoissa kutsuttiin tämän väristä olutta landbieriksi, toki väri on myös lähellä joitain oranssinruskeita zoigleita. U:n maussa on samoja elementtejä kuin tuoksussa, lisäksi erikoismaltaan keksimäisyyttä, taustalla ripaus pehmeää sitrusmarmeladia ja yrttistä humalaa. Olen juonut “U”:ta pullosta ennenkin, eikä se ole yltänyt Mahrsin panimoravintolan loistavan hanaoluen tasolle – ei nytkään ihan yllä.
K-kaupan hinnoilla puolen litran pullo oli lähempänä kuutta euroa. Joku ei ehkä sitä hintaa tästä pulittaisi, kun Saksa-lageria saa melkein puolet halvemmallakin jopa Alkosta. Minulle tämä olut toimii pullotuotteenakin oikein hyvin, vaikka siitä ehkä jotkut särmät jäävät vähän uupumaankin, joten en pitänyt tuota isona ongelmana.
Brauhaus Riegele on Augsburgin suurin panimo, tosin 1880-luvulla perustettuna ei kaupungin vanhin. Aechtes Dunkel (4,9 %) on perusvalikoiman tumma olut, vaikka se ei suinkaan ole tummemmasta päästä Baijerin tummia oluita. Omassa kolpakossani olut heijastelee myös punaisen kirjoa.
Panimon mukaan olueen tuo sävyjä “kahdesti paahdettu mallas”. Leipäinen tuoksu jatkuu maussa tumman paahdetun leivän tyyppisenä maltaisuutena, ja mausta löytyy myös kastanjaa tai pähkinää, vadelmakarkkia, ehkä miedosti hapokasta hedelmääkin. Humala on aika lailla taka-alalla, jälkimakukin pikemmin maltainen. Makeus pysyy aisoissa – olisikohan tämä jopa kuivemmasta päästä Baijerin tummaa oluttuotantoa.
Näiden tyyppiset oluet – samoin kuin jotkut viime kuukausina Suomen valikoimiin tulleet vaaleat kellerbierit – ovat hyviä muistutuksia siitä, että Saksan perinteisestä olutpaletista löytyy monimuotoisuutta, kunhan ei odota äärimmäisiä tai raflaavan moderneja makuja. Tietysti näin korona-aikoina mielessä käy usein, että olisi mukavaa maistella näitä tuotteita myös niiden kotiseudulla, mutta jääkööt matkasuunnitelmat vielä haaveiden asteelle.
Olutkoira 