Pikkulinnun Sampo Järveltä tuli jokin aika sitten tiedote, että heidän Myyrmäen ravintolansa järjestää tällä viikolla (3.–7.10.) Perinteisen Oluen Viikko -nimisen tapahtuman. Tarjolla on ainakin lambic-oluita, sahtia sekä brittiläistä real alea. Olin jo ehtinyt todeta, etten taida tällä viikolla ehtiä pistäytymään Vantaalla asti, mutta tänään pääsin sittenkin nopealle visiitille. Tähtäsin paikan päälle mahdollisimman pian klo 16:n eli avaamisajan jälkeen.
En ollut ennen käynyt tässä Pikkulinnussa, eli ensin pari sanaa siitä. Vaikka Myyrmäen Pikkulintu avattiin vasta viime talvena, se tuntuu jo vakiintuneen oloiselta paikalta, jonka hengessä on edelleen jotain samaa kuin alkuperäisessä Puotilan Pikkulinnussa. Yksi Pikkulintu-historiaa yhdistävä elementti ravintolatilassa on mittavat viskipakkausten rivistöt useammalla hyllyllä. Valitettavasti Myyrmäen baariin ei ole tällä hetkellä erityisen helppo löytää ison työmaa-alueen takia, eli junalta tullessa olisi pitänyt älytä suunnistaa Isomyyrin ostoskeskuksen eikä Myyrmannin puolelta.
Syksysesonki näkyi ainakin hanatarjonnassa, siellä oli Plevnalta ja Takatalo & Tompurilta oktoberfest-tyyliset oluet. Jälkimmäiseltä panimolta olivat lisäksi voitokas Mustakaura sekä Kylmäsavulager. Muutenkin tarjonta painottui ehkä monia muita baareja enemmän lageriin, mutta siinä varmaan näkyy vielä oktober-vaikutusta. Tummalla ale-puolella löytyi ainakin Ansbach & Hobdayn London Black ja kotimaisen UG:n vahva stout. Toki IPA- ja NEIPA-faneja ei myöskään ole jätetty tyhjän päälle.
Kaiken tämän päälle tulivat kirsikkana kakussa ne POV-viikon perinteiset oluet. Lambiceja oli toistakymmentä, valmistajina Cantillon, Hanssens, 3 Fonteinen, Tilquin ja Lambiek Fabriek. Real ale -tynnyreitä lepäili tiskin päällä ja niitä oli saatu Northern Monkilta, Five Pointsilta ja Anspach & Hobdaylta (koko tapahtuman aikana yhteensä kuusi olutta). Suomessa real ale -tarjonta on viime aikoina keskittynyt aika paljon Thornbridgeen ja Makuun – kaikki kunnia näille kahdelle hienolle panimolle, mutta vaihtelukin joskus virkistänee.
Sahteja oli sen sijaan vain kahdelta valmistajalta, mutta toinen niistä, Olu Bryki Raum, vastasi peräti kuudesta erilaisesta sahdista. Oli eri värejä ja vahvuuksia sekä marjalisiä. Nimikkosahdin Perinteisen Oluen Viikolle – eli POV-sahdin – on valmistanut panimomestari Juha Sinisalo Perhon Panimolta, ja siinä on 9 % alkoholia eli melko tömäkkä sahti. Tämän testasinkin, ja se oli mahonginvärinen, vähän samea, makean hedelmäisen tuoksuinen. Banaania taisi olla tuoksussa ja sitä oli maussakin, karamellikastikkeella. Prosentteihin nähden tämä oli aika keveänkin tuntuinen sahti, hyvällä tavalla siis. Ilmeisesti reseptissä on Perhon itse viljelemää kotimaista humalaa, joka ei toki tuo makuun juurikaan katkeruutta, kuten ei sahdissa kuulukaan. Tuoko se jotain muuta? Tuoksussa ja loppumaussa on vähän belgialaisen oloinen, luonnonkukkamainen piirre, jos en ihan houri – liittyisikö se käytettyihin humalalajikkeisiin, kun sahdin tapauksessa se ei hiivastakaan ehkä tule?
Perinteisen Oluen viikko vaikutti hienolta, sopivan pienimuotoiselta oluttapahtumalta, vaikka tämän pitempään en ehtinytkään siihen tutustua. Tapahtumassa oli myös jotain nostalgista hohtoa viime vuosituhannen puolella olutharrastuksensa aloittaneille. Muutenkin Myyrmäen Pikkulintu tuntui – muiden Pikkulintujen tavoin – baarilta, jossa voisin käydä useamminkin jos se olisi yhtään lähempänä.
Olutkoira 