Pieni pubikierros Prahassa: Bubeneč

Praha on yksi maailman suurista olutmetropoleista, joissa olutkierroksia kannattaa joskus tehdä vaikka kaupunginosa kerrallaan. Ainakaan siirtymät kaupungin laidalta toiselle eivät syö aikaa ja energiaa, eikä hommaan tule suorittamisen makua. Keväällä tässä blogissa pyörittiin Lontoon Bloomsburyssa ja nyt on vuorossa minulle ennestään tuntematon Prahan kolkka, Bubeneč. Valinnat osuivat toki näihin kaupunginosiin siksi, että olimme tämänkertaisilla matkoilla valinneet hotellit juuri sieltä.

Praha on omanlaisensa olutkohde. Kuten muualla Tšekissäkin, siellä on edelleen paljon perinteistä mutta yhä enemmän myös 2000-lukulaista olutmeininkiä. Jos haluaa löytää ilmeisimmän globaalin craft beerin lisäksi myös aitoa ja laadukasta tšekkiläistä perinnettä, tiedonhakuun voi joutua jo hieman panostamaan. Yrittämisestäkin huolimatta saattaa varsinkin tummemman lagerin (muun kuin Velkopopovický Kozel) osalta saalis jäädä laihaksi.

Ennen tällaisia asioita etsittiin kirjoista – nyt en tiedä, mitä viimeisten viiden vuoden aikana on julkaistu. Omasta hyllystäni löytyy tietysti Max Bahnsonin Prague: A Pisshead’s Pub Guide, mutta kaikkia siinä mainittuja paikkojakaan ei ole enää olemassa, vaikka kakkospainos on vasta alle kymmenen vuotta vanha. Lisäksi kirjoittajan ”äijät dokaa” -machoilutyyli vähän ärsyttää paitsi yleisestikin, mutta myös tuntuu tyhmältä ja tarpeettomalta, jos kerran hän näkee kuitenkin paljon vaivaa löytääkseen hyviä oluita ja tunnelmallisia olutpaikkoja. Kun taas perinteisille kaljoitteluäijille riittää, että märkä on halpaa ja sitä on paljon.

Lopulta harhailimme Bubenečissa aika fiilispohjalta – katsellen, mitä vastaan tulee – vaikka joitain suosituksiakin oli ehditty haeskella. Aloituspisteeksi voi hyvin valita esimerkiksi Hradčanskán metroaseman kaupunginosan etelälaidassa. Jos jo siinä vaiheessa janottelee, ainakin kaksi vaihtoehtoa tarjoutuu vain muutaman askeleen päässä.  

Automat Matuška anniskelee Matuška-pienpanimon oluita ja liha- ja grillipainotteisia ruokia. Heillä on ilmeisesti myös pieni panimolaitteisto työporukoiden ja muiden ”omasta oluesta” kiinnostuneiden craft-fanien tilausprojekteille. Krkonošská hospůdka on puolestaan pieni kellaribaari Muchova-kadulla, nimi viittaa kai Krkonošeen eli Riesengebirge-vuoristoon. Paikan hanaoluista tavanomaisin, Krakonoš 12, on vaalea 5,1-prosenttinen lager, monien alueellisten tšekkioluiden tavoin täysin kunniallinen mutta ei unohtumaton. Maltainen, ruohoinen, hieman makea ja voidemainen mutta ei liian diasetyylinen olut vaikutti tuoreelta. Muut hanaoluet ovat jenkkivaikutteisempaa craftia. Perinteisiä tšekkiläisiä ”pubisnackseja” on saatavana.

Suunnilleen Krkonošská hospůdkaa vastapäätä kadun toisella puolella on olutkauppa Base Camp Store. Kaupan kylmäkaapeissa vaikutti olevan ihan hyvä valikoima craft-tyyppistä uudempaa tšekkikamaa ja sitä paitsi useampia perinteisempiäkin puteleita. Itse nappasin kaksi viimeistä pulloa tuttua Pardubický Porteria, jonka tulevaisuus on ilmeisesti panimon omistajanvaihdoksen myötä vaakalaudalla. Kaupassa on myös pari hanaa niille, jotka haluavat nauttia oluita paikan päällä.

Lisää ruokapaikkavaihtoehtoja näiltä kulmilta löytyy pari katua pohjoisempana. U Veverky on perinteikäs Pilsner Urquell -pubi Eliášova- ja Jaselská-katujen kulmassa. Kiinteistössä on ollut ravintola jo yli sadan vuoden ajan, ja myös entiseen ravintoloitsijaan viittaava Veverky-nimi on ollut sen kutsumanimenä jo vuosikymmenten ajan. Ruokalista on aika monipuolinen, ehkä tšekkiklassikoihin painottuva, kun taas olutlista toki rajoittuu kahteen olueen eli Urquelliin ja tummaan Kozeliin (sekä tummaan ja vaaleaan alkoholittomaan Birelliin).

Vaihtoehtoinen Urquell-painotteinen ruokapaikka lähistöllä voisi olla U Viléma. En tiedä, olisiko sillä ehkä paremmat ulkopöydät, jos sää vaatisi pihan puolella istuskelua.

Bubenečissa toki myös pannaan olutta. Panimoravintola Pivovar Bubeneč on kahden korttelin päässä U Veverkyltä, eli Eliášovaa pohjoiseen ja siitä oikealle Dr. Zikmunda Wintra -kadulle. Ravintolaa vastapäätä on USA:n suurlähetystö, jonka takana Bubenečin lehtevässä itäosassa on muutenkin useita ulkomaiden edustustoja. Asioilla ei tietysti ole suoraa yhteyttä, mutta Pivovar Bubeneč on panimona varsin amerikkalaisvaikutteinen, on ”Philly souria” ja brut IPAa. Jopa panimon vaalea ležák, siis normitšekki (11°), pani epäilemään, olisiko keittoon holahtanut jotain jenkkihumalaa. En ole varma. Hyvä olut sekin kyllä oli, samoin kuin kesäisen keveä osmička (8°).

Jos muuten oluen sijaan kiinnostuu välillä haeskelemaan viinejä ja juustoja, niitä myy Dejvickán metroaseman lähistöllä mainio pieni Český archiv vín. Tšekkiläisten tuottajien jutuista sai myyjältä hyviä vinkkejä. 

Jatkoimme kävelyä Bubenečin panimolta kohti alueen vanhaa osaa, Starý Bubenečia. Siellä on enemmän huviloita ja luksusasuntoja, kun taas panimoravintolan länsipuoliset kadut kuten Charlese de Gaulla tai Dr. Zikmunda Wintra ovat sotien välissä rakennettujen kerrostalojen reunustamia. Mielenkiintoisia muotoja voi niidenkin modernismista löytää. Starý Bubenečin takana on kuitenkin suuri Stromovkan puisto, jonne ehdottomasti kannattaa tehdä ekskursio. Melkein puiston laidalta löytyy vanha taverna Na Slamniku tunnelmallisine puutarhapöytineen – yksi kävelyjemme parhaita kohteita ellei paras.

Na Slamniku mainostaa aika näkyvästi Únětické-oluita. Tuo Prahan luoteispuolella sijaitseva pieni laatupanimo on selvästikin viime vuosina lisännyt entisestään jalansijaansa myös pääkaupungissa. Vielä ennen korona-aikaa muistan nähneeni lähinnä panimon suodattamattomia oluita parissa trendikkäässä ”hipsteribaarissa”, mutta nyt Únětické näköjään virtasi myös muun muassa Stromovkan puistokahvilassa, jollaisesta ennen olisi odottanut löytävänsä vain jotain isoa merkkiä. Sekä siellä että Na Slamnikussa oli muuten tarjolla suodatettua 10,7° (4,2 % abv) vahvuista Únětickéa, jota taas en ollut ennen nähnyt.

En ihan tiedä, missä Bubeneč alkaa ja päättyy – lännessä se sulautuu Dejviceen, ja kun Stromovkan puistosta tullaan ulos sen itä- tai etelälaidasta, ollaan jo Letnassa ja Holešovicessa. Oikeastaan emme Bubenečia tutkiessamme paljonkaan käyneet niiden puolella. Se täytyy kuitenkin mainita, että jatkoimme yhtenä päivänä reittiämme joen eteläpuolelle Karlíniin pienellä P7-lauttalinjalla, joka ajoi viimeisiä viikkojaan ennen uuden Holešovice–Karlín-kävelysillan (HolKa) avautumista. Silta helpottaa tietysti paikallisten liikkumista huomattavasti, mutta ainakin turisteille saattaa jäädä sympaattista jokiveneyhteyttäkin ikävä. Sen kyydissä ei olisi uskonut olevansa keskellä miljoonakaupunkia.