Shuggie Bain (2020) on tarina riippuvuudesta, varmaan siinä suhteessa aika tavallinenkin tarina. Mutta romaanina Douglas Stuartin esikoinen yhdistää inhorealistisen alkoholissa rypemisen ja Glasgow’n 80-luvun – melkein romanttisen kauniisti kuvatun karun kaupungin – omalla erityisellä tavallaan. Stuart nappasi henkilökohtaisiin elämänvaiheisiinsa (ainakin osittain) perustuvalla Shuggie Bainilla vuoden 2020 Booker-palkinnon.
Nimihenkilö Shuggie on se, joka läpi koko kertomuksen katselee läheltä äitinsä Agnesin juomista ja sen seurauksia. Isommat sisarukset Leek ja Catherine ottavat etäisyyttä tilanteeseen ja ilmestyvät tarinaan silloin tällöin, kuten myös Shuggien isä, uuden perheen perustava taksikuski Big Shug. Jos kirjassa Agnesin ja Shuggien lisäksi kolmas päähenkilö on, se on pikemminkin Special Brew – tuo Carlsbergin erikoisvahva lager. Se tuntuu usein puhuvan Agnesin äänellä ja toimivan hänen kauttaan.
Ensin ollaan Sighthillin tornitaloissa, jossa Agnes lapsineen asuu omien vanhempiensa luona. Sitten Shug hankkii perheelle asunnon kaivostyöläisten asuinalueelta kaukaa Glasgow’n laidalta, vaikka ei lopulta asukaan heidän kanssaan siellä. Työttömyyden ja yleisen toivottomuuden riivaamalla kadullaan Agnes ja Shuggie kokevat olevansa ansassa. Alkoholi on heidän yhteinen, alati paheneva ongelmansa, jossa Agnes juo ja alakouluikäinen Shuggie hoivaa. He ovat toistuvasti naapuruston silmätikkuna, ei silti niinkään ehkä viinan takia kuin erilaisuutensa. Sekä äiti että poika kiinnittävät naapureita enemmän huomiota esteettisiin asioihin ja puhuvat huolitellusti. Brittiyhteiskunnan työväen kerroksissa, ilmeisesti Skotlannissakin, tällainen tulkitaan yrityksenä olla ”parempia kuin muut”.
Luin kirjan alkukielellä ja selailin myös käännöstä. Kielestä ja muusta paikallisväristä osa tuntuu aina hukkuvan käännöksen mukana. Leveä glasgowilaismurre on hauskaa luettavaa, eikä kovin raskasta ymmärtää, kun sitä on repliikeissä mutta ei kertojaäänessä. Suomeksi sama hoituu lähinnä yleisellä hesalaispuheella, sellaisella jota Hessu Hopo käyttää. Skottisanastoa on aika paljon, mutta ei sekään alkuteoksen ymmärtämistä haittaa.
Joltain englanninkieliseltä kirjafoorumilta luin kommentin, että Shuggie Bain on hyvä kirja mutta laiskasti toimitettu. Yhtenä esimerkkinä otettiin olueen liittyvä sanamuoto ”golden pints of stout”. Parissa muussakin kohdassa taidettiin käyttää samasta oluesta sanoja lager, ale ja stout sikin sokin. Nämä ovat tosiaan epäilemättä kustannustoimittajan mokia, koska Stuart vaikuttaisi olevan yksityiskohtiin tarkkaa huomiota kiinnittävä kertoja. Useimmiten Agnesin olutta kutsutaan kuitenkin merkkinimellään Special Brew, ja tämän suomentaja on tainnut kääntää joka kohdassa vain olueksi tai vahvaksi olueksi.
Mahdollisimman vahva ja halpa olut on kärrynpyörä ja oravanpyörä, joka suistaa sille alttiita ihmisiä nopeaan syöksykierteeseen, ja se on sitä varten tehtykin. Tämä on näitä panimoteollisuuden ääneen lausumattomia ilmiöitä, ”elefantteja huoneessa”. Agnes ja Shuggie Bainin olohuoneessa tuon suuren nisäkkään läsnäolo kyllä myönnetään, pakoon sitä ei pääse ja kovin paljon hyvää siitä ei odotettavastikaan seuraa.
Olutkoira 