Kerava ei ole kaukana Helsingistä, mutta lauantaina sinne pääseminen vaikutti aluksi olevan kiven takana. R-juna, jossa istuimme lähtöä odotellen, ”kyykähti” heti laiturilla (konduktöörin kuulutuksen mukaan) ja matkustajat siirtyivät muihin lähijuniin. Tekninen vika jätti siis junan Helsingin asemalle, ja Keravalle päästiin seuraavaksi lähtevällä Z-junalla.
Tämänpäiväisen maakuntamatkailun kohteena oli Keravan Taide- ja museokeskus Sinkka, jossa vielä tänä viikonloppuna on esillä sisustusarkkitehti ja huonekalusuunnittelija Olof Ottelinin tuotantoa esittelevä näyttely. Ottelinin luomukset ovat varmasti ennen kaikkea 1950–60-lukulaisten kotien peruskalustoa, mutta tämä Stockmannin palveluksessa ollut suunnittelija on myös tehnyt monia ravintolainteriöörejä. Esimerkiksi Kampin ravintola Laulumiehet sai Ottelinilta vuonna 1949 suunnitellun sisustuksen.
Myös Tammisaaressa toimineen Ekenäs Bryggerin jonkinlainen tila oli esillä näyttelyn kuvissa. Tästä en tiedä sen enempää. Entisaikoina kuuluisan portteritehtaanhan osti vuonna 1963 Hartwall ja sulki sen pari vuotta myöhemmin. Alla kuitenkin kyseinen kuva.
Keravalla söimme myös lounaan, ja siihen tarkoitukseen valikoitui tällä kertaa Sauhu Bistro & Bar. Kyseinen ravintolaketju toimii myös Järvenpäässä ja Mäntsälässä, eli Keski-Uudenmaan alueelle keskittyneestä toimijasta on kyse. Tarjonta on burgereita, ribsejä, vorschmackia, siipiä, kalaa, pihvejä, pastaa ja salaattia. Melko suoraviivaisen ruokamenun kylkeen saa viinejä sekä nettilistauksen perusteella niukahkon (ja Keravalle sopien Sinebrychoff-painotteisen) olutvalikoiman.
Vaikka ravintola toivoo asiakkaiden tekevän tilauksensa mobiilisivujensa kautta – siis myös paikan päällä – niin oluthommissa kannattaa kuitenkin suunnistaa baaritiskille. Kylmäkaapeissa oli nimittäin moniakin oluita, joita nettilistasta ei löydy ja jotka ovat siellä listattuja kiinnostavampia. Itse tilasin pitkästä aikaa Malmgårdin Belgeä, mutta myös jotain pienpanimo-NEIPAa olisi ollut tölkissä ja ihan asiallista stout-puolta myös. Ehkä kaapin oluet vaihtuvat siinä määrin, ettei niitä listalle syötetä.
Ribsit olivat erittäin maukkaat, ja matkaseuralaisen vuohenjuusto-punajuurisalaatti myös (tosin se olisi voinut olla kätevämmän muotoisella lautasella). Peruna- ja bataattiranskalaisten sekoitus lisukemajoneesilla toimi hyvänä kylkiäisenä. Belge oli blast from the past – joskus takavuosina ehkä paras suomalaispanimoiden belgialaistyylinen, mutta nyt lähinnä kivaa keskitasoa edustava amerikkalaisen humaloinnin (?) dominoima mannermainen olut. Prosentteja on 8 %, väri kuparinruskea ja maku belgialaisittain pippurimausteinen, kuivahedelmäinen ja jopa vähän sherrymäinen – aivan kuin pari vuotta kellarissa ikääntyneellä oluella. Katkeroakin on, mutta ei liikaa. Itse asiassa tämä Belge ei ole hassumpi ruokajuoma voimakkaammille grillimauille.
Olutkoira 