Nyt on saatu Norjan Nøgne Ø:ltä eli Alastoman saaren panimolta Alkoon pienpanimoklassikkoa Porteria, jonka itse asiassa huomasin olevan minulle uusi olut. Ei uusi siinä mielessä, etten olisi tiennyt sen olemassaolosta – onhan se yksi perustuotteista tässä suomalaistenkin takavuosien suosikkipanimossa – mutta en ole sitä muistaakseni maistanut.
Alko on tainnut nimetä oluen nettikaupassaan väärin, Robust Porteriksi. Kun panimon etiketeissä oluiden nimeämislogiikka varmaan toimii aina samalla lailla, niin tämän oluen kohdalla Porter on oluen nimi ja Robust Porter tyylilaji tai -kuvaus. Mutta eikö robusti portteri ole stout? On ja ei, eli tämä robust porter -nimihän lienee alun perin amerikkalaisten kotiolutpiirien aivopieru, joka on jäänyt elämään vähän omaakin elämäänsä myös tälle mantereelle.
Porter on 7 % vahvuinen, bockmaisen ruskea enemmänkin kuin pikimusta. Tuoksussa on tummempaa, herkullisesti paahtunutta mallasta, maussa havunneulasia, maitosuklaata, pientä sitrushedelmän reunusta. Humalina ovat ilmeisesti Centennial ja Northern Brewer, ja näistä varsinkin ensimmäisen ominaisuudet tuntuvat pääsevän etualalle. Mallaspaletti on melko laaja vaaleammista hyvin tummiin.
Onhan tässä oluessa paljon hyvää. Varmaan objektiivisesti arvioiden tämä on oikeinkin hieno portteri. Itselleni klassisten amerikkalaishumalien ankara havuisuus on maku, jota jaksan arvostaa vain harvoin maisteltuna. En ole muumipeikko asettumassa talviunille. Sama olut mutta brittiläisillä tai mannereurooppalaisilla lajikkeilla voisi olla minullekin talvikauden vakiojuoma. Ylipäätään tällaisia 7–8-prosenttisia porttereita ja stouteja saisi olla runsaasti enemmän – eivät kaikki halua jysähtää heti sinne 13-prosenttisten aikuiskarkkien päätyyn kun tummasta oluesta puhutaan.
Olutkoira 