Pari keskivahvaa irlantilaista stoutia istuu hyvin talvisiin viikonlopun iltoihin myös täällä kuusessa hevon. Musta ja kuiva irlantilainen olut on tietysti useimmille suomalaisillekin oluenystäville tuttua Guinnessin muodossa, ja näitä astetta vahvempia tulkintoja tyylistä on näkynyt markkinoilla viimeistään nyt Irlannin uudemmissa pienpanimoissa.
Tällä kertaa asialla ovat Rye River Brewing Company ja Carlow (O’Hara’s) Brewing Company. Ensin mainittu sijaitsee Dublinin liepeillä ja myös jälkimmäinen on Irlannin tiheästi asutun itärannikon tuntumassa. Ilmeisesti molemmat ovat maan pienpanimokentällä suhteellisen isoja toimijoita. Kumpikin – mutta varsinkin O’Hara – on kypsytellyt vahvempia stoutejaan viskitynnyreissä ja sen sellaisissa, kuten on muodikasta tehdä. Nyt testattavissa oluissa ei kuitenkaan pitäisi olla mitään lisämausteita tai tynnyrikikkoja.
Nocturne Export Stout (6 %) on kansainvälisen reittaajayhteisön mukaan sama olut kuin Rye River -panimon McGargle’s-tuotesarjan Export Stout. Näin varmasti on, minulla ei ole asiasta muutakaan tietoa. Tummanruskeassa oluessa on paahtomaltainen, tuhkainen tuoksu, maussa minttulakua, tummaa suklaata, kuusenkerkkäsiirappia, lopussa jonkin verran humalankatkeroa ja suuta kuivaavaa liitua. Tämä ei ole hassumpi stout, ehkä astetta amerikkalaisempi kuin voisi odottaa – en tiedä humalalajikkeita, voi olla että eurooppalaisella humalallakin saadaan tällainen vaikutelma kun määrä on suuri (EBU 68). Pieni sitruksen puraisu seuraa katkeron perässä.
Carlow Brewing Companyn perustaja on Seamus O’Hara, ja monet tämän panimon oluet ovat siis nimeltään O’Hara’s. Jälkimmäistä nimeä käytetään myös joskus itse panimosta. Leann Folláin (6 %) on extra stout, dry Irish stout tai export stout, näkökulmasta riippuen. Väri on vähän vaaleampi kuin Nocturnessa tai ei ainakaan niin syvän tumma. Tuoksu on jälleen maanläheisen paahteinen, tuhkainen. Maussa on mielestäni edellistä olutta yksiulotteisempi, vähän puinen perusrunko. Mallas on suklaista, kahvimaista, ja mukana on vähän kuusimetsältä maistuvaa humalaa. Meininki on vähäeleisempää kuin Rye Riverillä, katkeruuttakin on vähemmän (mutta sitä on, IBU-lukema 46), jälkimakuun jää tummaa karamellia. Suutuntuma on astetta vetisempi kuin toisella testatulla oluella, mallasrunko saisi olla kyllä kuudessakin prosentissa melko tuhti.
Nämä maistelut eivät aiheuttaneet mitään äkkirakastumisia, vaikka kumpikin olut vaikutti laadukkaalta tavaralta ja ihan onnistuneilta tyylilajinsa edustajilta. Irlantilaisen stoutin paahteisuus, kuivuus ja askeettisuus ei yleensä osu ihan napakymppiin omilla makukriteereilläni. Leann Folláinissa ja varsinkin Nocturnessa on kyllä irtiottoakin kaikkein kuivimmasta irkkumeiningistä, mutta sittenkin tällaiseen keskivahvaan tuotteeseen kaipaisin vähän sitä Guinness Foreign Extra Stoutin runsautta lisää. Jos kuitenkin pengotte jo vihreitä peruukkeja ja menninkäishattuja kaapista Pyhän Patrickin päivää varten, tässä olisi kaksi Alkosta löytyvää aivan mukavaa vaihtoehtoa isolle G:lle.
Olutkoira 