Yksi niistä oluista, joita Belgiaan ihastunut ensimmäinen kansainvälinen olutsukupolvi muistaa jo vuosikymmenten takaa, on Gouden Carolus. Sitä tekee Het Anker -panimo Mechelenissä, joka on Porin kokoinen kaupunki kahden metropolin Brysselin ja Antwerpenin välimaastossa. Sanapari Gouden Carolus – josta Belgiassa näkee myös ranskankielistä muotoa Carolus d’Or – tarkoittaa keisari Kaarle V:n potretilla koristettua kultakolikkoa.
Kaarle V oli Habsburgin huoneen päämiehenä paitsi Euroopan mahtavimman valtakunnan Pyhän roomalaisen keisarikunnan keulakuva, myös muun muassa Espanjan kuningas. Niinpä iso osa Väli- ja Etelä-Amerikastakin päätyi hänen alaisuuteensa 1500-luvulla. Lisäksi keisarin omistuksiin kuuluivat Burgundin Alankomaat (suurin piirtein nykyisten Belgian, Hollannin ja Luxemburgin alue). Sikäläinen väestö suhtautui Kaarleen lämmöllä, koska hän oli syntynyt Gentissä Prinsenhofin palatsissa ja puhui äidinkielenään hollantia.
Jossain vaiheessa Kaarlen pohjoinen legenda on antanut Het Anker -panimolle ajatuksen ryhtyä panemaan “suurta keisariolutta” (groot keizersbier) hänen kunniakseen. Panimo kai tulkitsee oman historiansa ulottuvan – ainakin jossain mielessä – jopa Kaarlea edeltävään aikaan, 1300-luvulle. Keisarioluen alkuvaiheista en tiedä; ehkä Mechelenissä on säilynyt joitakin merkintöjä vuosisatojen takaa. Tältä pohjalta on vaikea sanoa, onko Kaarlen olutta siis pantu satoja vuosia vai onko olut kehitelty muinaisten lähteiden pohjalta vasta lähempänä nykyaikaa.
Joka tapauksessa Gouden Carolus -niminen olut oli suunnilleen nykyisen vuosituhannen alkuun saakka yksinomaan tummaa. Nykyinen Gouden Carolus Classic on tämän perinteen jatkaja. Oletan, että vaalea tripel on tullut panimon valikoimaan 1980-luvulla, mutta ensin Toison d’Or-nimellä (“Kultainen talja”). Siitä en jälleen ole varma, onko nykyisellä Gouden Carolus Tripelillä mitään tekemistä 80-luvun oluen kanssa – jos on, ainakin alkoholiprosentteja on hilattu ylemmäksi.
Nyt Gouden Carolus -logon alta löytyy siis sekä tummaa että vaaleaa olutta. Oikeastaan sarjassa on myös punaruskeaa (Ambrio), humalapainotteisempaa (Hopsinjoor) sekä erilaisia vuosikertaversioita nimellä Cuvée van de Keiser. Onhan panimolla keisariolutbrändinsä ohella toki muitakin olutmerkkejä kuten Mechelenin kaupunkiolueksi suunniteltu Maneblusser, “Kuun sammuttaja”. Lisäksi he tekevät oluita joillekin sopimusvalmistuttajille.
Maistelussa tumma ja vaalea Gouden Carolus mukailevat siinä mielessä talon tyyliä, että kummatkin ovat makeahkoja, intensiivisen makuisia oluita. Tummassa (8,5 %) on vadelmakarkkista tuoksua, maussa vaniljaa ja kirsikkaa, mutta kuitenkin myös tyylikästä tumman maltaista rakennetta. Kuten La Trappe Quadrupel, tämä on juotavaa jälkiruokaa mutta ei ällöttävän sokerisella tai liian paksulla tavalla.
Tripelin (9 %) tuoksussa on kukkia, keltaista hedelmää ja hyvin makeaa mallasta. Mausta löytyy vaahtokarkkia, vaniljaa, karamellia, mantelia, jälkimaussa aavistuksenomaista katkeruutta ja pienesti sitruunaa. Harva tripel viiraa näin paljon tähän rikkaaseen, välimerellisten jälkiruokien tyyppiseen makumaailmaan, mutta vaikea tästä omaperäisestä oluesta on olla pitämättä.
Juuri nyt molempia Gouden Carolusin perusversioita taitaa löytyä myös hyvin varusteltujen Alkojen hyllyiltä. Suosittelen maistelemaan ne rinnakkain, riippumatta siitä, oletko pitkäaikainen belgialaisten oluiden ystävä tai vähemmän tämän tyyppisistä tuotteista kiinnostunut. Yhtä kaikki Het Ankerin klassikko-oluet ovat melko paksuja – ja edelleen itsenäisiä – juuria siinä juurakossa, jonka varaan nykyinen käsityöolutmaailmamme on 2000-luvulla rakentunut.
Olutkoira 