Kaisla – klassikko uudessa kuosissa

HOK-Elannon oluthuoneiden lippulaiva Kaisla vietti viime vuonna 25-vuotisjuhlaansa, mutta vasta tänä kesänä Kaisaniemen klassikkobaari on käynyt läpi remontin ja uudistuksen. Paikka avautui sen jäljiltä elokuun viimeisenä päivänä. Kävin katselemassa, mikä vanhassa tutussa baarissa on muuttunut.

Tietysti mikään ei ole ikuista ollut ennenkään. Alun perin yksityisenä olutravintolana Vilhonkadulla käynnistynyt Kaisla siirtyi osuusliikkeen talliin joskus 2000-luvun alussa, ja kymmenvuotisjuhlien tienoilla siihen yhdistettiin Teerenpelin käytössä ollut kiinteistö Kaisaniemenkadun puolelta. Tämä kaikki tuntuu toki nyt jo muinaiselta historialta.

Oluen ystävän näkökulmasta isoin tämänvuotinen muutos lienee taproomiksi kutsutun tiskin tulo ”vanhalle” Vilhonkadun puolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaihtuva vierailijapanimo ottaa haltuunsa muutaman uuden hanan, ja ainakin nyt syyskuussa tätä vierailijan roolia on hoitanut Masis Brewery Espoon Keran halleilta.

Toinen näkyvä uudistus koskee baarien yläpuolelle kiinnitettyjä hana- ja pullolistoja. Hanat on nyt numeroitu 1:stä 39:ään niin, että vajaa puolet on Kaisaniemenkadun baarissa ja loput Vilhonkadun puolella. Painottuisikohan alkupää enemmän kotimaisten pienpanimoiden oluihin – niitä tosin löytyy myös loppupään hanoista. Äkkiseltään 39 hanaa kuulostaa paljolta, mutta voi hyvin olla, että niitä oli sen verran ennen remonttiakin. Kylmäkaapeista löytyy lisäksi edelleen kymmenittäin pulloja, ja niiden sisältö näkyy nyt entisestä poiketen myös siis baarien mustilla tauluilla.

Värimaailma on vähän muuttunut. Vanhaa terrakotan punaista on enää lähinnä katossa ja putkistoissa, muuten seiniin on löytynyt uusi kostean saven tyyppinen väri. Ei se kliseinen gastropubin harmaa vaan vähän vihertävämpi.

Taproom-hommaa lukuun ottamatta Kaislan perusfilosofia on ennallaan. Saksalaisia, belgialaisia ja brittiläisiä oluita on varsin paljon – ei mitään jännittävää mutta hyvää perustarjontaa. Kotimaista lageria, IPAa ja harvinaisempiakin tyylejä on myös mukana jo hanapuolella. Mikään NEIPA-paratiisi tämä ei edelleenkään ole, mutta sitäkin osastoa varmaan jokunen esimerkki löytyy, samoin erilaisia hapanoluita. Ennen kaikkea tärkeää tuntuu olevan meidän 1990-lukulaisten olutjäärien pitäminen tyytyväisenä tietyillä klassikko-oluilla. Ruokalista on näköjään vähän uudistunut, ja olutmaistelupakettien konseptia on kehitetty.

Itse join hollantilaisen Budelse Brouwerij’n Batavier-oluen (5 %), joka löytyy Kaisaniemenkadun puoleisen baarin hanasta. Budelin kylän 1870-luvulla perustettu panimo on yksi Alankomaiden vanhimpia itsenäisiä panimoita. Se sijaitsee lähellä valtakunnanrajaa, jonka takana Belgiassa eräs lähikylien panimoista on Achelin luostarissa. Budel on tehnyt itsekin luostarityylisiä oluita, mutta Batavier ei kuulu niihin. Se on punaruskea, brittiläisiä ja belgialaisia tyylejä yhdistelevä pintahiivaolut, ehkä vähän Palm Speciale -hengessä. Karamellimäistä mallasta on mukana, samoin pähkinän makua – kenties liikaakin – ja sherryssä uitettua hedelmää. Itse resepti on suoraviivainen, eli ohramaltaan lisäksi siihen kuuluu vain vehnämallasta, humalaa, hiivaa ja vettä. Lopputulos on ehkä aavistuksen vetinen ja puinen, mutta nostalgikoille tämä ei ole ongelma.

Batavier oli nimittäin minusta juuri sopiva juoma Kaislan tyyppiseen paikkaan. Belgiastahan tämäntyyppisten laajalla valikoimalla varustettujen oluthuoneiden aalto lähti 1970–1990-luvuilla liikkeelle, ja se levisi ensimmäisenä varmastikin juuri Alankomaihin ja sikäläisten ”ruskeiden baarien” maailmaan. Kaisla liittyy alkuperältään tähän perinteeseen. Muita poimintoja hanavalikoimasta olisivat voineet olla Tornion Panimon Terva-portteri, tai Paulanerin ikiklassikko Salvator – taikka syyskauden kunniaksi saman panimon Oktoberfestbier. Myös sahtia Kaislan kylmäkaapeista löytyy, tekijänä Olu Bryki Raum.

Vaikuttaisi siltä, että Kaislalla on valitsemansa paketti ihan hyvin hallussa. Toivottavasti valikoiman vakiokalustossa pysyvät tietyt elementit jatkossakin, mutta myös pientä vaihtuvuutta tietysti kaivataan, tyylikkäästi toteutettuna.

2 kommenttia artikkeliin ”Kaisla – klassikko uudessa kuosissa

  1. Huomasin etta meikalaisen kavely”blogi” on Olutkoiran blogilistalla, pahoittelut etta en bloggaa paljoa, kun 2015 muutin takaisin Englantiin niin aloitin blogin ihan vaan lahinna valokuvien sailytyspaikaksi, mutta sitten loysin Google Photos albumit ja tama blogi kuihtui, hyvinkin pitkalti. En kuvitellutkaan etta joku jopa lukisi blogia saatika listaisi sen omalle sivustolleen. Jossain vaiheessa valokuvien laatu ja tarkkuus huononi, nykyaan Iphone 8 toimii kamerana, kuvat ovat tarkkoja tosin zoom puuttuu harmittavasti.

    Testaankin nyt vanhaa blogia ja koitan tehda postauksen perjantaisesta kavelysta.

    Tykkää

    • Siitä on aikansa, kun poimin seurattavien blogien listan, mutta silloin muistaakseni otin seurantaan ainakin kaikki WordPress-pohjaiset suomenkieliset blogit, jotka mitenkään liittyivät olueen. Monia Blogger-blogeja myös. En ole sen kummemmin poistellut niitä, jos jokin on hiljentynytkin, mutta luen tietysti jos jotain uutta joskus tulee.

      Tykkää

Jätä kommentti