Kuten monesta muustakin blogista on saatu lukea, olutkauppa Pien on ryhtynyt tuomaan maahan muutakin olutta kuin sellaisia maitokauppapulloja, joita saavat myydä ulos omista olutpuodeistaan. Lontoolainen Brew by Numbers toimii nyt esimerkkinä panimosta, jolta Pien on tuonut varsin monen vahvuisia oluita, ja jatkossa Pienin kautta on siis luvassa muitakin ajankohtaisia ja/tai kiinnostavia tuottajia.
Pien-putiikin Erkki pyöri näiden oluiden kanssa kaupungilla joskus pari-kolme viikkoa sitten, kerran menin hänen kanssaan ristiin mutta toisella yrittämällä hänen onnistui luovuttaa testisatsi haltuuni. Komea Pien-pullokassi tuli kaupan (?) päällisenä. Olen sitten näitä BBNO-oluita laiskahkosti maistellut pullo kerrallaan ja alla nyt pari sanaa joistakin satsin tuotteista.
Tässä vetkutellessani Olutoppaan keskustelufoorumilla on ehditty jo kertaalleen taittaa peistä siitä, mitä bloggareihin ja heidän arvioihinsa vaikuttaa se, että ilmaista olutta putkahtelee heille panimoilta tai muilta tuotetoimittajilta. Vanha aihe sinänsä ja erilaisilla palstoilla puitu, mutta omasta mielestäni kohtuullisen mielenkiintoinen. Onko kyseessä harmaa alue? Jos kirjoitat kivammin sellaisista panimoista, jotka silloin tällöin muistavat pullolähetyksellä, kertoisitko sen? Tiedostaisitko edes, jos kirjoittaisit? Vai oletko kaikissa arvioissa objektiivisen armoton?
Itse saan näytepulloja harvoin, ehkä siksi että tämä blogi ei ylipäätään ole kovin paljon painottunut oluiden arviointiin enkä myöskään harrasta reittaamista muualla netissä. (Tai sitten jostain muusta syystä.) Silloin kun niitä tulee, täytyy kai myöntää, etten osaa sataprosenttisen varmaksi sanoa vaikuttaako arvioihini se, että olut on saatu jostain eikä itse Alkosta tai baarista hankittu. Ilmaisuus ei ole itselleni mikään tärkeä tekijä, mutta ihminen kun olen, niin kyllähän se sympaattiselta tuntuu, että joku pienyrittäjä (no pun intended) erikseen pakkailee tuotteita postiin meikäläistä varten tai toimittaa niitä henkilökohtaisesti.
Totta kai aivojen toinen puolisko tietää, että bisnes on bisnes ja niin poispäin. Sama pieni sympatia toki herää silloinkin, jos kyseinen oluentuoja ei esimerkiksi ole vielä kaupallinen toimija, joka elättää itsensä oluthommilla. Eli jääköön tämä kysymys osastoon henkimaailman asiat. En ole itse ammattimainen oluttoimija, joten en koe toistaiseksi tarpeelliseksi asettaa itselleni tiukkoja ammattimaisia standardeja, mitä tulee tämän blogin tekstien motiiveihin tai aiheiden käsittelytapoihin – ainakaan kaikilta osin. Objektiivisuuteen totta kai pyrin omissakin arvioissani, parhaani mukaan.
Mutta asiaan, mutta asiaan
Brew by Numbers siis. Se, mitä tästä lafkasta ensimmäisenä tulee mieleen, on erikoinen – jotenkin tieteellisen oloinen – tapa nimetä panimossa tuotetut oluet. Minulla ei totta puhuen ole kovin paljon aiempaa omakohtaista kokemusta Brew by Numbersin tuotteista, vaikka toki nimi ja etikettien design on vanhastaan olutkaupoista tuttu. Ainoa olut, jota varmuudella muistan maistaneeni, on belgialaisen tripelin versiointi BBNO 14|04 Tripel Hallertau Blanc. Siitä joskus viime tai toissa vuonna tykkäsin. Pienin toimittamissa pulloissa tyylilajit ovat pikemminkin angloamerikkalaisia.
BBNO 55|06 Double IPA Galaxy & Mosaic (8,2 %)
Tämä on witbierin tai ananasmehun värinen, todella vaalea olut, jonka ensituoksussa on raikkaan trooppista hedelmää. Suutuntuma on varsinkin alussa sakean NEIPA-mainen, vaikka olutta ei erikseen ole New England -etuliitteellä varustettu. Tämä on siis double IPA. Oluen lämmetessä tuoksuun tuntuu tulevan mukaan jotain sipulin tapaista, mikä ei ole kokonaan miellyttävä piirre mutta kenties jommankumman humalan normaali ominaisuus. Humalan katkeruus ei ole mitenkään piilossa, vaan tuntuu ananaksisen ja mentolisen maun reunoilla väliin aika pistävänäkin. Tässä on tuoreen humalapommin ronskia otetta tallella; tosin kun pullotus on tapahtunut 20.11.2017 ja käyttöajaksi on läntätty neljä kuukautta, niin loppu kuitenkin jo häämöttää. Ihan parhailla tulilla ei tuossa suhteessa siis olla, mutta tosiaan humalalähtöinen hienous ei vielä pääosin ole muuttunut sellaiseksi vanhaksi sitrusöljyksi joka tarraa kitalakeen kuin pihka sormiin.
BBNO 70|01 Double Red Citra Centennial Loral (8,2 %)
Olut on kollaboraatio Cloudwaterin kanssa ja nyt päiväykset ovat niinkin kuosissa, että pullotuspäivästä 8.1.2018 on vasta puolisentoista kuukautta. Siirappisen punertava olut on lasissa hyvin samea. Oluen tuoksu on karamellinen ja maltainen, mutta maku on lähempänä normaalia jenkki-(D)IPAa kuin mitään amber/red-akselin toffeeunelmaa. Tästä oluesta jää ainakin minulle aistijälkenä lähinnä aikamoisen ankara katkeruus, vaikka humalat tuntuvatkin tuoreilta. En tiedä mitään reseptistä tai siitä, paljonko etiketissä mainittuja kolmea humalalajiketta on tähän keitokseen tyrkätty. Greipin valkoisen aluskuoren ja havumetsän makuinen katkero kuitenkin puree nyt siihen malliin, että oluen muut ominaisuudet jäävät ainakin omaan makuuni turhan kauas katsomon takaosaan. Näillä katkeroilla mennään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Voin todeta for the record, että tässä on pätevä lajinsa edustaja, mutta mallaspohjaa saisi omaan makuuni olla enemmänkin.
BBNO 08|06 Stout Oatmeal (5,5 %)
Maistelen tätä nyt rinnakkain Brew by Numbersin toisen stout-sarjaan kuuluvan oluen (88|07 Stout Coffee Milk) kanssa. Kumpikin on erittäin lempeä olut, humala on edellisistä poiketen hyvin taka-alalla ja kahden oluen väliset erot pääsevät selkeästi esiin. Oatmeal (5,5 %) on oma suosikkini, sillä siinä on vähän enemmän potkua, enkä tarkoita pelkästään alkoholia, jota sitäkin on hieman 4,7-prosenttista milk stoutia tuhdimmin. Yllätyksiä kumpikaan näistä ei myöskään tarjoa, vaan oluet ovat oivia tyylilajiensa edustajia, sellaisia lähes neljän tähden oluita. Kahvin syvyys ja laktoosin makeus tuntuu maitostoutissa, ja kaurastout on puolestaan lämmin, lakritsisen tumma ja leudon paahteinen makupommi, pienellä mämmisellä, ehkä luumuisella vivahteella vaikka makeutta tässä ei ylenpalttisesti olekaan.
Yhteenvetona: vaikka kaikki maistelluista oluista eivät kuuluneet ihan henkilökohtaisiin suosikkioluttyyleihini, Brew by Numbers on kiinnostava panimo. Tuotteet ovat laadukkaita, ja panimon tapa tutkia oluttyylien erilaisia aspekteja – ja tehdä se näkyväksi erikoisen numerointijärjestelmän avulla – on omaperäinen. (Toki numerosysteemistä käy myös ilmi, että BBNO:lla on esimerkiksi ilmeisesti 30 eri saison-reseptiä, mikä on ehkä jo puolittain outoa.) Joka tapauksessa pisteet näistä maahantuontiponnistuksista Pien-kaupalle.
Olutkoira 