Nyt on maistossa Tuopillinen-Jounin nemesis eli kristallweizen-oluttyyli. Olenhan minäkin johonkin tämän tyylisuunnan oluista joskus hieman turhautunut ja – ehkä siksi – en ole niitä muutamaan vuoteen maistellutkaan.
Ajatus tyylin taustalla on joka tapauksessa vähän kyseenalainen: suodatetaan perinteisestä vehnäoluesta makua antavia aineksia sen verran pois, että ulkonäkö ja miedommat flavoritkin ehkä kelpaisivat jo peruslagerin ryystäjille? Äkkiseltään ajattelisi, ettei hommassa ole järkeä. Silti juuri tällainen pilsnerimäisen kirkas kultainen muoto houkutteli vielä 50 vuotta sitten olutkansaa luokseen enemmän kuin mikään muu piirre.
Toisaalta muutama vuosi sitten maistoin Weihenstephanin 7,5-prosenttista Kristall Weizenbockia, joka oli omaan suuhuni mielenkiintoinen olut – yllättävän ”belgialainen” saksalaistyylin edustajaksi. Se oli kristallivehnäolut, joka yllätti muutenkin kuin negatiivisesti.
Kevättalvella maahantuojat roudasivat tänne rospuuton keskelle klassiselta Schneider-vehnäolutpanimolta tuotteen, jota en ole ennen nähnyt. Kyseessä on Schneiderin suodatettu perusvehnäolut, Tap 2 eli ”Kristall Weissbier”. Otetaan se maisteluun rinnakkain toisen vastaavan tuotteen, Weihenstephanin maitokauppavahvuisen Kristallweizenin kanssa.
Valitettavasti Schneiderin Kristall Weissbier (4,9 %), Tap 2, on jälleen yksi pettymys tässä lajissa. Se on aidosti turhanpäiväinen olut. Tuote on maltaisen ja miedosti mausteisen tuoksuinen – ei sinänsä paha – mutta maku huutaa selkeästi, että jokin puuttuu, jotain on poistettu. Kyseessä ovat siis varmaan suodatettaessa siivilään jääneet hyvät aineet. Olut herättää jopa kummallisen makumuiston viime vuosituhannen alkoholittomista oluista, joista oli keinotekoisen alkoholinpoiston yhteydessä kadonnut kaikki hyvä maku ja jäljellä oli pahvia.
Ei tämä Kristall Weissbier sentään pahvia ole ja tietenkin on kunniakkaan vehnäolutpanimon tuotos. On pakko kuitenkin myöntää, että myös viimeksi Schneiderin suodattamatonta perusvehnää eli Original Weissbieria (Tap 7) maistaessani olin melko ihmeissäni senkin heikosta suorittamisesta suhteessa odotuksiin.
Kristallweizen (5,4 %) on Weihenstephanin ruokakauppavahvuisena versionakin sen sijaan toista maata. Eihän tämä niin paha ole! Voi olla, että suodattamattoman vehnäoluen pari kiinnostavinta makuelementtiä on silattu pois, mutta Kristallweizen on silti a) selkeästi omanlaisensa olut ja b) sen ajatuksesta on helpompi saada kiinni.
Saksalaisella vehnäoluthiivalla pannusta pintahiivaoluesta ei tule vaaleaa lageria, vaikka sen kuinka suodattaisi lagerin näköiseksi. Weihenstephaner Kristallweizenissa tämän huomaa heti tuoksusta. Mausteiden aromeja (pomeranssinkuorta, neilikkaa?) tuntuu nenässä, samoin näitä on maussa, ja toisaalta lagermainen helppo juotavuus ja selkeys ainakin minulle toimii. Pahvijauhon tilalla on jopa aavistus raikasta sitrushedelmäisyyttä. Suodattamattomuus päästää ehkä alkoholin maistumaan selvemmin läpi kuin vanhanaikaisessa vehnäoluessa, mutta näillä prosenteilla sekin tuntuu vain mietona dekadenssina eikä pistävänä viinanmakuna.
(Kuvat: Alko.)
Olutkoira 