Jouluoluet #5–7: Ruosniemen Jouluapulainen, St. Olaf Christmas Ale & Big Belly Liquid Desserts No.13 Red Velvet Coconut Christmas Cake Quad

Palataan jouluoluttestien pariin vielä hetkeksi, vaikka juhla-aika päättyykin jo aivan näillä näppäimillä Nuutin päivään. Muutama olut, joita ehdin jo ennen joulua maistella, on jäänyt postaamatta tänne blogiin – joukossa myös kotimaisia tekijöitä, kuten tässä alla Porin Ruosniemi ja Savonlinnan St. Olaf. Ne ovat lähteneet liikkeelle tummalla lagerilla ja tummalla alella.

Ruosniemen Jouluapulainen Dark Lagerin (6 %) väri on selkeän ruskea, ei niinkään tyylin punaruskeasta päädystä. Olut tuoksuu tummille maltaille ja lempeille hedelmille, ehkä kypsälle päärynälle tai banaanillekin. Makuun iskeytyy vähän tuhkaa tai salmiakkijauhetta, jollaista joissain porttereissa tai stouteissa joskus maistaa. Varsin helposti juotavalla oluella kuitenkin mennään, mukana jonkin verran paahtunutta leivän kuorta, karamellimäistä mallasta tai siirappia. Pientä kirpeyttäkin löytyy, ehkä sitruksen suuntaista enemmän kuin marjojen. Loppumakuun jää melkein savumaisen tummaa mallasta, katkerotaso on matalalla. Tätä voisi siemailla joulupyhän alkuillasta ruoanlaittojuomana, mutta kuudella prosenteilla voisi odottaa tuhdimpaakin tuotetta.

St. Olaf Christmas Ale (5,6 %) on vaaleampi kuin edellinen, colajuoman värinen. Saan tästä oluesta paljon huonommin otetta, ainakin näin peräkkäin tässä järjestyksessä maisteltuna. Hedelmää on runsaasti, jotain eksoottisempaa kuten ananaskirsikkaa tällä kertaa. En tiedä mitä mallasta on mukana, tässä kuitenkin profiili selvästi vaaleampi maunkin perusteella – tummempien maltaiden runkoa ja syvyyttä ei ole, ja vaikutelma vetisempikin (on toki myös alkoholipitoisuudeltaan miedompi). Ehkä vähän englantilaistyylistä sitrusmarmeladia on tarjolla, liekö sikäläisiä humaloita tai hiivoja käytetty. Katkeruutta ei pahemmin tässäkään ole. Jättäisin tämän hieman vähemmille tähdille näistä kahdesta, mutta kumpikaan ei sittenkään nouse aivan kotimaisen tummien oluiden kärkikastiin. 

Osittain jäi harmittamaan, olisi tehnyt mieli innostua näistä enemmän. Tyylit ovat sellaisia, joita mielelläni Suomenkin pienpanimoissa useamminkin näkisin. Voisiko resepteissä tai tekotavoissa jotenkin petrata, siihen ei ole maallikolla antaa eväitä. Onko käytetty joitain humalalajikkeita, jotka eivät toimi ihanteellisesti maltaiden kanssa, vai onko matkalla kattiloista asiakkaan lasiin tullut jostain jokin ei-toivottu piirre? Joskus ongelma voi olla prosesseissa, joskus varmaan myös maistajan päässä.

* * * * *

Hollantilainen Big Belly Brewing on yksi niistä tuhansista 2010-luvun lopulla aloittaneista eurooppalaispanimoista, joista ei äkkiseltään välity erityisen omaperäistä kuvaa. “Jaaha, taas yksi tällainen”. Kevyempi tarjonta ja perusvalikoima painottuu NEIPAaan, ja erikoisuuksissa – joista tärkein portfolio on nimetty informatiivisesti Liquid Dessertsiksi – on makeita ja vahvoja oluita, joissa konditoriatuotteet ja baarin ylähylly paiskaavat kättä. Pastry stouteja ja muuta vastaavaa siis.  

Red Velvet on punaisesta kaakaosta valmistettu (tai usein sitä korvaavilla väriaineilla värjätty) suklaakakku, ja se selittää pinkin häivähdyksen myös tämän oluen vaahdossa ja pullon pohjasakassa. Red Velvet Coconut Christmas Cake Quad on oluen nimi, prosentteja peräti 11 % ja tyylilajina vahva luostariolut. Maussa red velvet kai tarkoittaa siis kaakaosta, eli muuta punaisen värin lähdettä kuten marjoja ei pitäisi olla reseptissä mukana. Christmas cake on Englannissa lähinnä marsipaani-sokerikuorrutettu hedelmäkakku, ja sillä voi olla tähän olueen jokin yhteys tai sitten ei.

Tuoksu on hyökkäävän vaniljainen, ehkä kookosta, kaakaota ja jotain maustetta tuntuu siinä myös. Tämä linja selvästikin monia olutharrastajia tänä päivänä miellyttää, kun erilaiset jälkiruokastoutit ja tynnyrikypsytetyt oluet ovat piireissä niin suosittuja. Makua hallitsee karamellinen, vaniljainen, suklainen maltaisuus, jossa humalaa tai sen katkeroita ei tunnu käytännössä ollenkaan. Jälkimakuun jää vähän tumman suklaan kirpeyttä.

Olut on tumma, ei ihan musta, mutta ei päästä paljoa väriä lävitseen ennen kuin lasin ollessa jo tyhjempi. Kakku on ottanut tässä niin vankan yliotteen oluesta, että tyylinä voisi olla yhtä hyvin portteri, eikä kukaan huomaisi mitään eroa. Luostarioluiden ystävien on siis turha tähän olueen kajota, tämä on puhtaasti kakkuoluiden ystävien juttu. Lopulta on myönnettävä, ettei Red Velvet Coconut Christmas Cake Quad kuitenkaan ole ainakaan ihan niin saatanallisen makea kuin ennakolta pelkäsin. Sain kokonaisen lasillisen alas ilman että ällötti, ja ihan hyvin tehty tämä varmaan tyylilajissaan onkin. Kolme tähteä, kolme ja puoli?

* * * * *

Näistä maisteluista jäi käteen paljon toiveita ensi vuoden jouluolutpukille: hyviä aihioita kyllä, mutta muutamia muokkauksia tarvittaisiin, että nämä minun makuuni sopisivat ihanteellisesti. Hyvä juttu on se, että Alkon jouluolutlistaus on ainakin melko monimuotoinen, joten erilaisten tyylien fanit löytänevät sieltä jotain talvi-iltojen iloksi.

Alkon jouluoluet 2021 – koko valikoima ja odotukset kiinnostavimmista

Muutamana vuonna olen seurannut apeana Alkon jouluolutvalikoiman surkastumista. Ei se ole ehkä muistuttanut sentään pyytä maailmanlopun edellä – kuten yhtiön pääsiäisolutvalikoima – mutta ennen pitkää Schlenkerla Eichen ja Gouden Carolus Christmasin seurana ei olisi varmaan ollut kuin korkeintaan Shepherd Neamen tai vastaavan brittipanimon joulu-ale, jos sitäkään. Vähiin käy ennen kuin loppuu?

Mutta olisikohan tällä saralla kuitenkin ryhdistäydytty taas. Viime vuonna huomaan testanneeni blogissa kokonaista yhdeksän ennen kokematonta jouluolutta, ja myös vuoden 2021 valikoimassa on useita ihan harkitsemisen arvoisia. En väitä, että tämä on kiinnostavin mahdollinen jouluolutkattaus, minkä maailman eri panimoilta saisi koottua, mutta aika monenlaisia aineksia on sentään mukana.

Oluita on nopeasti laskien ilmestynyt Alkon sivustolle nyt parikymmentä, joskin muutamaan on merkitty seuraava tilausajankohta vasta loppiaisen tuolle puolen. Aina voi myös yksittäisten oluiden kohdalla pohtia, onko kyseessä jouluolut, talviolut vai vain sopivasti kausioluelta näyttävä muu olut. Joka tapauksessa lista ei näin ole valovuosia lyhyempi kuin Systembolagetilla (jolla valtakunnalliseen jakeluun tulee noin 35 jouluolutta). Tosin ruotsalaisten monopoli myy myös paikallisesti eri alueilla toimivien pienpanimoiden jouluoluita. Silloin Suomen ja Ruotsin vertaamista tietysti sotkee se, että iso osa Systemin jouluoluista olisi meillä ruokakauppavahvuisia. Ainahan myös kauppojen jakeluun tulee Suomessa jonkin verran jouluoluita, joita taas ei Alkossa nähdä.

Koko valikoima – tai ainakin ne jotka sain Alkon nettihausta ulos – löytyy tämän postauksen lopusta.

Ensin henkilökohtaiset tärppini. Lyhyt lista ei ole siis objektiivisiksi suosituksiksi tarkoitettu, vaan siinä ovat vain ne, joita aion hankkia omien mieltymysten ynnä muiden syiden takia.

1. Nøgne Ø God Jul: Olen luultavasti maistanut tätä 2000–10-lukujen taitteessa, kun NØ oli pohjoismaisen oluen messias. Kunnollista muistikuvaa ei ole kuitenkaan jäänyt, joten kokeillaan, miten toimii nyt kun aikakausi on toinen.

2. Abbaye d’Aulne Christmas Beer: Eihän Abbaye d’Aulne (entinen Val de Sambre) varmaan kiinnostavin belgialainen panimo ole, mutta aina on tartuttava kiinni, kun ennen maistamaton belgialainen jouluolut tulee tarjolle.

3. Ridgeway Lump of Coal Dark Holiday Stout: Tästä on sanottava hiukan samaan tyyliin kuin edellisestä, eli että panimo ei ole ykkössuosikki mutta tyyli kiinnostaa. Spekseiltään tämä on lähellä taannoin Suomessakin nähtyä Foreign Extra Stoutia, mutta ei ilmeisesti ole sama olut. Ridgeway on monena vuonna uittanut Alkon joulukattaukseen Bad Elf -oluttaan ja sen lukuisia versiointeja, mutta nyt ilkeiden tonttujen aika näyttäisi olevan ohi. 

4. Fiskarsin Luostarin Talvipolku: Tölkin kylkeen painetun kuvauksen mukaan “belgi-dubbel” ja alkoholia on 6,7 %. Kuulostaa Munkintieltä. Jos kyseessä ei ole sama olut, kiinnostaa. Jos on, voin silti maistaa, missä kunnossa Munkintie on näinä aikoina.

5. Hohenthanner Winterfestbier: Baijerilainen festbier ennen näkemättömältä panimolta on kai pakkohankinta, vaikka osoittautuisikin (kuten yleensä osoittautuu), että tämä on hieman exportimpi versio heidän perus-hellesistään ilman sen kummempia joulupiirteitä. Sopinee silti joulusaunaan, jos tekee mieli jotain sahtia kevyempää. (Ks. myös Wieninger Festbier.)

6.–7. Santa Olaf Christmas Ale ja Ruosniemen Jouluapulainen Dark Lager: Näissä juuri ja juuri 5,5 % rajan ylittävissä kotimaisissa aina vähän ihmetyttää, miksei tehdä joko selkeästi Alko-vahvuista tai sitten ruokakaupparajan alittavaa. Näissä tyyleissä ja tähän vuodenaikaan pieni lisävahvuus tuskin haittaisi. Toisinaan tuollainen vajaa 6 % toki osuu juuri johonkin soft spotiin maunkin puolesta.  

8. Big Belly Liquid Desserts No.13 Red Velvet Coconut Christmas Cake Quad: Tämä tulee olemaan överimakea olut ilman muuta potkua kuin alkoholi, ja tulen katumaan hankintaa. Uteliaisuus saattaa silti voittaa.

Koko lista:   

Wieninger Festbier, Prykmestar Vahva NEIPA, Ayinger Winterbock (14.1.), BRLO Berlin Winter IPA, Abbaye d’Aulne Christmas Beer, Karmeliten Karmentinus Heller Weizen-Doppelbock, Erdinger Schneeweisse, Shepherd Neame Christmas Ale, Fiskarsin Luostarin Talvipolku (14.1.), Stella Artois 75 cl (14.1.), Santa Olaf Christmas Ale, Nøgne Ø God Jul Christmas Ale, Hohenthanner Winterfestbier, Mikkeller Santa’s Hoppy Helpers Holiday IPA (14.1.), Ridgeway Lump of Coal Dark Holiday Stout, Aecht Schlenkerla Eiche, Gouden Carolus Christmas (14.1.), Big Belly Liquid Desserts No.13 Red Velvet Coconut Christmas Cake Quad, Ruosniemen Jouluapulainen Dark Lager, To Øl Jule Malt.

(Sekä Zoller-Hof Donator, joka on ilmeisesti jäänne viime vuoden jouluolutvalikoimasta ja muutama pullo on jäänyt uinumaan Urjalan ja Heinolan Alkojen hyllyihin.)

Ulkopuolisia kuvalähteitä: Flickr.com, [cipher] (CC BY-SA 2.0), Smabs Sputzer (CC BY 2.0).