Takatalo & Tompuri Kaski Imperial Stout ja Laitila Imperiaali

Tähän testiin valitsin kaksi vahvaa stoutia, joista toisen kehittely alkoi jo 2000-luvun puolella ja toinenkin maistuu siltä, että sillä olisi pitemmät juuret. Molemmat ovat kotimaisia, eri puolelta Etelä-Suomea, Kaski tietysti Virolahden maaseudulta ja Imperiaali Laitilasta.

Kaski on Takatalo & Tompurin kaikkien oluiden tuotenimi, ja sarjan uusimpiin tulokkaisiin kuuluva Imperial Stout on 8-prosenttinen. Se on siis tyylilajiinsa nähden miedosta päästä, mustaa mutta ei öljymäistä tököttiä, tuoksultaan lakritsainen ja vähän ammoniakkinen. Maussa on myös salmiakin tapaista piirrettä, vähän yrttiä tai ruohoisuutta, miedosti espressoa. Melko selkeä ja kuulas tuote tämä siis on, kuten Takatalon ja Tompurin maatilapanimolta on totuttu odottamaan – ei makea mutta ei harvinaisen kuivakaan, ja humalan katkeroa on vain vähän muiden makujen reunalla.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Imperiaali Stout on sen sijaan vahvempi (9,2 %), ja jo sen tuoksussa on hieman metsäistä humalaa, josta myös makuun tulee enemmän katkeroa kuin edellisessä. Katkeruudessa on laskennallisesti aika iso ero, Laitilalla IBU 82 ja Takatalolla & Tompurilla 32. Maltaissa tuntuisi olevan enemmän tummaa suklaatoffeeta, ja tuhtius yhdistettynä korkeaan humalointiin ja prosenttiin tekee tästä raskaamman maisteluoluen.

Jos ei lähdetä akateemiseen väittelyyn siitä, onko Takatalo & Tompurin Imperial Stout pikemminkin export stout tai double brown stout kuin imperiaali, niin omasta puolestani voin todeta sen olueksi, jolla minulle olisi enemmän käyttöä kuin Laitilan Imperiaalille. Sitä vain ei Kymenlaakson ulkopuolella Alkoista edelleenkään saa, paitsi verkkokaupasta tilaamalla. Laitilan vahva stout on amerikkalaishenkinen (riippumatta käytetyistä humalalajikkeista), sikäli että siinä on turhan moni nuppi käännetty kaakkoon yhtä aikaa. Se raastaa esteettistä tajuani vähän samaan tapaan kuin monien ylistämä Plevnan Siperia. Toki on hyvä, että imperial stout -rintamallakin on tarjokkaita moneen lähtöön – myös täällä 8–9-prosenttisten päässä eikä pelkästään supervahvojen leivosoluiden infernossa.

Advertisement

Suomen Paras Olut 2022: Takatalo & Tompuri Kaski Savubock

Tällä kertaa Suomen Paras Olut on sellainen, jota muistan maistaneeni aikaisemminkin. Sitä oli tarjolla juhlayleisölle Mikko Salmen olutkirjan julkistustilaisuudessa joskus ennen koronapandemiaa. Siinä humussa se jäi mieleen positiivisena mutta ei maailmoja mullistavana kokonaisuutena, kun vielä huomiosta kilpailemassa oli muitakin juomia.

Nyt Kaski Savubock (6,5 %) palkittiin viime kuussa Suomen Parhaana Oluena 2022. Tuon voiton jälkeen olen vähän väijynyt, mistä sitä täältä pääkaupunkiseudulta löytäisi, jotta olisi päässyt tuoreuttamaan makumuistoa. Eiköhän sitä joissain baareissa ole, ainakin Pikkulinnuista pitäisi löytyä Untappdin mukaan. Ja muutamien Alkojenkin hyllyille olutta on myös täällä Haminan alueen ulkopuolella vihdoin tulossa tai ehkä jo tullutkin.

Ensimmäiseksi ehdin kuitenkin bongata kyseisen Savubockin viikonloppuna Kotkassa. Kotka on tietysti paljon lähempänä Takatalo & Tompurin maatilapanimon kotinurkkia kuin Helsinki, mutta samoja pulloja kai sielläkin myydään kuin täällä. Kuten jo edellisessä postauksessa tuli mainittua, Kotkan keskustassa sekä Soittoruokala Karoliinassa että viinibaari Jollassa tämä oman seutukunnan panimo on kunniapaikalla olutlistoissa. Jollassa taisi Takatalo & Tompuri olla jopa ainoana olutpanimona viinimenun alalaidassa. Ehkä muistakin kotkalaisbaareista heidän tuotteitaan löytyy, mutta viime viikonloppuna ei osunut silmiin.

Takatalo on panimon isäntäparin Mikko ja Marjo Suur-Uskin maatila Virolahdella, ja Tompuri on yhtiökumppanin Juha Kokkalan perheen tila. Molemmat tilat ovat olleet suvuilla jo 1600–1700-luvuilta alkaen, joten näillä oluilla on juuret tukevasti kaakkoisessa maaperässä. Mallasohra ja vesi tulevat omilta tiluksilta, ja Viking Maltilla mallastusprosessissa käyneiden maltaiden savustustakin on hoidettu itse lähimetsän puilla. Yllä mainittu Mikko Salmi oli ainakin alkuvaiheessa mentorina opastamassa viljatilallisia panimotoiminnan käynnistämisessä ja oluiden suunnittelussa.

Kuten Salmikin toteaa vuoden 2018 kirjassaan Olut! Kotimaiset panimot ja oluet, savuisuus on Kaski Savubockissa keveää ja maku pehmeää. Sen kummemmin tuoksusta tai maustakaan ei kuitenkaan jää mitään epäilystä, etteikö tämä olisi nimenomaan savuolut. Tämä on kuin saksalaisen Schlenkerlan laatutuote mutta selvästi vaaleamman ruskea, kuulas ja melko kirkas. Niin matkaseuralaiseni Kotkassa kuin olutkirjailija Salmi mainitsivat adjektiivin ”raikas”, jota ei ehkä ensimmäisenä savuolueen liittäisi. Sitä tämä kuitenkin on, lagermaisen virkistävä ja linjakas, mutta pohjustettuna savuolueen syvyydellä – loistava tuote.’

  

Suomen Paras Olut -tuomaristo on palannut ainakin täksi vuodeksi perinteisempien oluttyylien ruotuun, sen jälkeen kun viime syksynä palkittiin NEIPA-tyylinen Olarin Runaway. Sekä uusien että vanhempien suuntausten mukaista olutosaamista on varmasti hyvä palkita kilpailussa vuorotellen. Sen voi joka tapauksessa sanoa, että Takatalo & Tompuri on tämän piikkipaikan ainakin kertaalleen ansainnut, ja heidän valikoimastaan kannattaa bongata muitakin hyviä oluita. Esimerkiksi uudempi tuote Mustakaura oli äärimmäisen hyväntuoksuinen ja -makuinen olut, kun nautin sitä lounaan kyytipoikana Porvoon Zum Beispiel -ravintolassa viime viikonloppuna.

Laskiaista kohti: Takatalo & Tompuri Kaski Vahva Lager ja RPS Hard Rock Lager

Keski-Euroopassa jotkut ahkerat paastonajan viettäjät kuten Paulanerin munkit hankkivat ennen vanhaan kalorinsa laskiaisen ja pääsiäisen välillä lähinnä oluesta. Näin ainakin eräät lähteet väittävät. Nesteessä oli varmasti hyvä olla paljon ravinteita, joten vahva olut sopi tarkoitukseen hyvin. Kuten bock.

En aio itse tällaista 40 päivän olutkuuria kokeilla, mutta vuodenaikaan sopii silti hyvä vahva bock tai pari. Lämmittäähän sellainen viileänä kevättalven iltana joka tapauksessa.

Otetaan kokeiluun pari kotimaista vahvaa lageria. Kumpikaan ei kyllä pakkaustekstiensä perusteella ilmoittaudu bockiksi. Takatalo & Tompurin osalta Mikko Salmen Suuri olutkirja silti kertoo, että panimon ajatuksena oli tehdä Kaski Vahva Lagerista vaalea maibock baijerilaiseen tapaan. Virolahtelainen maatilapanimo on Suomessa siinä mielessä harvinaisuus, että mallasohra tulee suoraan omasta pellosta.

Kuopiolaisen RPS:n eli Rock Paper Scissors Brewing Companyn valikoimassa puolestaan Hard Rock Lager on 7-prosenttinen versio panimon keskiolutvahvuisesta Rock An Allday Everyday Lagerista. Kutsutaan sitä siis vain vahvaksi lageriksi eikä bockiksi, vaikka kuten alta käy ilmi, se on aika saman tyyppinen olut kuin T & T:n vahva Kaski.

Kaadan oluita lasiin. Kaski Vahva Lager on väriltään oranssinkultainen, ja tuoksussa tuntuu vaaleiden maltaiden ohella hedelmäisyyttä, melkeinpä ananasta. Maussa tulee esiin maltaan leipäinen, paksun viljainen puoli vähän enemmän kuin vahvoissakaan lagereissa usein. Hedelmäisyyttäkin on mukana. Alkoholi pysyy hyvin piilossa, ja humalan katkerot eivät myöskään ole lainkaan hallitseva elementti tässä oluessa.

Hard Rock Lager on sekin väriltään oranssinpunertava, ja olut on lasissa jossain määrin samea. Tuoksu ja alkumaku ovat tässäkin ananasmaisia. Ananas ja ruoho ovat avainsanoja myös maussa, jossa katkeroa ei tunnu kovasti, ja melko runsas hiilihappo on pehmeän kuohkeaa. Mallas rakentaa hedelmäisillä piirteillä silattuna tämän oluen perusrungon, jossa maistuu myös vähän sitruunamarmeladia. Lisänä on pieni lääkemäisyys, mahtaako olla humalan ominaisuus vai alkoholin läpäisyä. Jälkimakuun jää lievää humalan poltetta.

Kaski Vahva Lager on tässä kaksikossa Hard Rock Lageria aavistuksen kuivempi olut, koska alkoholia on lähes saman verran kuin RPS:llä (6,9%) mutta kantavierrevahvuus on selvästi alempi (Kaskessa 16.3°, Hard Rockissa 20.3°). Katkeroissakin on selkeä ero, Kaskessa vain 28 ja Hard Rockissa 39 EBU.  

Tässä on kaksi samalla tontilla operoivaa olutta, paremmuusjärjestystä pitää hieman hakea. Ehkä Takatalo & Tompurilla pysyy sittenkin työkalupakki paremmin hanskassa, vaikka Hard Rockin keulivassa maussakin on jotain houkuttelevaa, nousuhumalan juhlaa. Ainakin Hard Rockissa moderni humalalajike Loral yhdistää sitruunaisia ja kukkaisia ominaisuuksiaan jonkinlaiseksi melkein trooppiseksikin hedelmäksi – en tiedä, mistä myös Kaskeen on tullut hiukan samanlaista eksoottisuutta. Itse joisin ehkä kaikkein mieluiten vahvoja lagereita, joissa hedelmä ei nousisi näin etualalle, mutta eivät nämä siis minusta ole yhtään heikkoja suorituksia, osaavien panimoiden tuotevalikoimassa. Kaksikosta ehkä Kaski tosiaan vie pyrkimyksensä vähän paremmin maaliin, oikeastaan varsin mukavasti. 

(Kasken kuvamateriaalin lähde: panimo.)