Tämä vuosi on ollut Ukrainan vuosi, ja lännen suuri sympatia puolustustaistelua käyvää maata kohtaan ollut omiaan herättämään uutta optimismia johonkin kansojen yhteishenkeen laajemminkin. Sodasta, sen käänteistä ja olosuhteista olutbloggarin on turha ruveta viisastelemaan, sen muut tekevät paremmin ja aihe on tähän yhteyteen liian raskas. Ensi yönä tulee kuluneeksi kymmenen kuukautta siitä, kun Venäjän tankit ensi kertaa vyöryivät rajan yli.
Löysin valokuva-arkistojani läpikäydessä neljän vuoden takaisia kuvia Lvivistä, ja tähän postaukseen valittu Choven-baarin kuva välittäköön – jos ei muuta niin baaritunnelmaa eurooppalaisesta vanhastakaupungista, joka sinä kesänä oli vahvasti matkalla kohti parempaa tulevaisuutta. Vaikka Krimin valtaus oli jo muutaman vuoden takainen tosiasia, vielä ei tiedetty, miten tämä sotavuosi tulisi rikkomaan elämänmenoa myös kaukana rintamilta sijaitsevissa Länsi-Ukrainan kaupungeissa.
Olimme ajaneet Lviviin Puolasta. Kaupungin keskustan pääreiteillä köröttelimme hieman eksyksissä hotellia etsimässä, vaikka saimme puhelimesta Google-kartankin näkymään. Muutamalla yksisuuntaisella kadulla pompittiin mukulakivillä. Auton stereoissa soi Leevi and the Leavingsin levy, ja kun Unelmia ja toimistohommia käynnistyi toiseen kertaan, piti myöntää pyörineensä samoja ympyröitä jo aika pitkään. Epätoivo hellitti, kun oikea aukio lopulta löytyi ja sieltä wieniläistyylinen hotellirakennus.
Komea Hotel Chopin muistutti omalta osaltaan siitä, että ennen kuin Lvivistä tuli maailmansotien välissä jälleen puolalainen Lwów, kaupunki oli 1800-luvulla Itävallan Lemberg. Suuri osa laajan keskusta-alueen rakennuskannasta on tavalla tai toisella tuota keisarillista perintöä, hienoa vaikka osin kunnostamatonta. Keskustori Rynok oli tietenkin komea, ja esimerkiksi Virmenska eli Armeniankatu oli tunnelmallinen.
Pravda Beer Theatre on olutfanille Rynok-aukion ykkösnähtävyys. Pravda-panimon tuotevalikoimassa oli jo silloin poliittisia sävyjä: Trump-, Trudeau- ja Frau Ribbentrop -nimiset oluet löytyivät listoilta. Myös Putin Huylo oli jo mukana, ja sen juuret ilmeisesti juonsivat vuoteen 2014. Oma terassijuomani Lvivissä oli belgialaistyylinen mieto pale ale nimeltä Chief Poking Fire, joka vaikutti tuoreelta ja hyvin tehdyltä. Pravdan oluentekijöillä on yhteyksiä Belgiaan. Matkaseuralainen joi Trudeau’n, joka oli jonkinlainen IPA, hyvä sekin.
Lvivissä käsityöoluen voittokulku ei ollut ehkä edennyt vielä niin pitkälle kuin Puolan isoimmissa kaupungeissa. Virmenska-kadun varrelta löytyi kuitenkin kuvassa näkyvä Човен (Choven), joka on kaikki standardit täyttävä craft beer -baari. Hanassa oli Põhjalan panimoa Virosta, Pravdaa Lvivista, ja muista ukrainalaisista ainakin kiovalaiset Varvar ja Fusion Crew sekä Lucky Men Brewing Dniprosta, KF Brewing Zaporižžjasta, Black Snake Harkovasta ja Odd Brew Odessasta.
Helsingin Sanomien tämän viikon reportaasissa kerrottiin selviytymistarinoita Ukrainasta, ja jutussa mainittiin muun muassa, että Pravdassa – kaikista maailman olutpaikoista – on vietetty viime viikkoina peräti olutfestivaalia. Tämä siis kaupungissa, jossa sähkökatkot ja energian riittämättömyys ovat tänä talvena jokapäiväinen riesa, ja ravintoloiden toiminta perustuu omiin varavirtalähteisiin. Yritteliäisyys luo osaltaan toivoa paremmasta huomisesta, ja sen hengen tunnistan jo omalta neljän vuoden takaiselta käynniltämme.
Olutkoira 