Olin Kruununhaassa matkalla hakemaan noutovietnamilaista, kun kevyt lumisade yltyi naamaan läiskyviksi räntäräteiksi ennen ruoan valmistumisaikaa. Pelastauduin talvisäältä naapurikorttelin kahdesta perinteikkäästä ravintolasta vanhempaan, Kolmeen Kruunuun, jossa en ollut aikoihin käynyt. Voin olla väärässäkin, mutta baaripuolella näytti nyt olevan enemmän istumapaikkoja, kun takavuosien hedelmäpeli on heivattu pois. Niin ruokaravintola kuin tämä onkin, baarinurkkaus on Helsingin mukavimpia paikkoja myös simppelin juoman nauttimiseen.
Tuli mieleen aikaisempi kerta ehkä viisitoista vuotta takaperin, kun olimme syömässä Kolmen Kruunun ruokapuolella ja tunnettu poliitikko poikkesi sisään baaritiskille, joi nopean grogin, laittoi pari euroa pelikoneeseen ja asteli pois. Eleetön, yksinäinen pistäytyminen sopi kyseisen (yleensä enemmänkin kahvin juonnista tunnetun) ex-pääministerin jäyhään, snobahtavaankin kuvaan. Ei kädenpuristuksia joka toisen asiakkaan kanssa, ei äänekästä huulenheittoa baarihenkilöstön suuntaan – tyylikästä sinänsä.
Jokin aika sitten löysin kirjahyllystä Suomen seuraava presidentti -pamfletin. Siinä ruodittiin vuoden 1988 vaalien pääehdokkaita, ehkä yritettiin ratsastaa vielä edellisten vaalien alla kohua herättäneen Tamminiemen pesänjakajien maineella. Nämäkin vaalit olivat toki melko ennalta arvattavat, kuten kirjassa myönnetään. Kolmen ehdokkaan luonnehdinnoista löytyi muun muassa tällaisia kiteytyksiä: totinen latujyrä, kansanmies kääntöpuolineen, mainettaan huonompi mies. Nykyihminenkin saattaa vielä osata päätellä, keistä oli kyse. En ollut tietenkään äänestysikäinen vielä noissa vaaleissa ja muutenkin muodostin käsitykseni poliitikoista Karin piirrosten perusteella, joissa tupsuhiuksinen Koivisto oli sympaattisin.
Kolmen Kruunun olutvalikoima on suppea, ja minun puolestani tällaisessa paikassa se saakin olla asiallisen karu vailla mielistelyjä suuntaan tai toiseen. Oli BrewDogin ja Sierra Nevadan ipoja, tšekkilagereita, saksalaista vehnäolutta ja kotimaisia Kukkoja. Join A. Le Coqin Porterin, joka on sinänsä kelvollinen tumma lager mutta ei kovin portterimainen. Sen tilalle voisi valikoimaan ottaa saman panimon Imperial Extra Double Stoutin, joka on samantapainen mutta vähän luonteikkaampi ja ulkoiselta olemukseltaan paljon tyylikkäämpi olut.
Olutkoira 
Onpa hauska nähdä Tre Kronor olutblogissa. Ravintola on melkein kantapaikkani, koska Suomen Sotahistoriallisen Seuran epävirallinen nuorisojaosto kokoontuu sinne säännöllisesti syömään. Omaan blogiini en kuitenkaan ole löytänyt uutuuksia sieltä raportoitavaksi.
TykkääTykkää
Näin on, ei ole sen paikan suurin houkutin varmaankaan valikoiman vaihtuvuus. Muita vahvuuksia kyllä on!
TykkääTykkää