Kurpitsaolutta: Mad Hopper Full Moon

Viiden Pennin olutravintolassa pari vuotta toimineen Mad Hopper Brewing Companyn oluihin en ole aiemmin tullut vielä missään tutustuneeksi. Tälläkään kertaa se ei tapahtunut paikan päällä Viidessä Pennissä, vaan vanhassa kunnon Urkissa eli St. Urho’s Pubissa, samalla suunnalla kaupunkia sentään. Heillä oli hanassa sesongin mukaisesti kurpitsaolutta Mad Hopperilta, oluen nimi siis Full Moon ja tyyliluonnehdinta imperial pumpkin ale.

Tänä viikonloppuna eri puolilla maailmaa on halloween-juhlallisuuksia, koska varsinainen pyhäinpäivän aatto eli 31. lokakuuta osuu tänä vuonna maanantaille. Olutmaailmassa vuodenaikaan kuuluvat siis kurpitsaoluet, ”kurpitsamausteilla” maustetut oluet ja muut enemmän tai vähemmän halloween-tyylisiin ruokiin liittyvät olutmaut. Kovin paljon tällaisia ei ole takavuosina Suomessa nähty, mutta nyttemmin niitä tulee joka syksy ainakin jossain yksi tai useampia vastaan.

Mad Hopperin Full Moon on varsin vahva (8,5 %), mutta eipä kurpitsaoluella mitään tiukkaa tyylilokeroa olekaan, mikä edellyttäisi jotain minimi- tai maksimivahvuutta. Luulisin, että tällainen tuhti kasvisperäinen raaka-aine sopiikin paremmin melko voimakkaaseen olueen. Oikein miedosta kurpitsaoluesta saattaisi tulla pliisua kasvislientä, jossa kurpitsan makeus korostuisi liiaksi. En tosin ole näitä oluita niin paljon tullut vuosien mittaan testailleeksi, että osaisin varmuudella sanoa asiasta mitään viisasta.

Väri on oranssin punertava ja sikäli ei äärettömän kaukana kurpitsan väristä. Tuoksu on melko herkullinen ja siinä voi havaita jonkinlaista kurpitsan tai kurpitsamausteiden aromia. Makumaailma on helposti lähestyttävä, siinä on kevyen maustekerroksen alla aika tavanomaisia punaruskean alen makuja. Maltaissa on panimon mukaan pilsneriä, wiener- ja münchener-maltaita sekä karamellia, humalapuolella yksinomaan saksalaista Magnumia. Minimaalinen kasvismainen vivahde tuntuu maltaiden alla – en tiedä, onko oluessa siis oikeasti kurpitsaa vai onko kurpitsapiirakan henki tuotu siihen mausteilla. Viinakin pilkahtaa vähän. Joka tapauksessa tämä oli minusta ihan kunniallinen kotimainen esimerkki amerikkalaisten suosimasta oluttyylistä, joka jakaa syksyisin olutkansan inhoajiin ja arvostajiin. Maistelu on tehty viime viikon lauantaina.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s