Buxton Double Gatekeeper ja Oppigårds Thurbo Stout

Export stout on historiallisesti yksi portterin alalaji, sieltä vahvemmasta päästä. Ei yhtä vahva kuin imperial stout, mutta sinne päin. 1980-luvun jälkeen amerikkalaisissa ja ehkä brittiläisissäkin kotiolut- ja käsityöolutpiireissä on levinnyt ajatus, että portteri ja stout olisivat kaksi erillistä oluttyyliä. Aikoinaan ne olivat tietenkin yksi ja sama asia. Miedoin versio oli yksinkertaisesti porter, ja vahvempia porttereita nimettiin adjektiiveila kuten brown stout, foreign extra stout, export stout tai imperial stout.

Buxton Breweryn Double Gatekeeper on tölkkinsä tekstin mukaan export porter, ja tuoksussa on mokkaa, jopa vähän samannimistä nahkaa. Makuun on pakattu suklaata, mietoa kahvia, lakritsia tai salmiakkia. Vaahtoa tai hiilihappoa ei ole kovin paljon mutta sopivasti kuitenkin, ja suutuntuma on kohtalaisen pyöreä ja mukava. Vaalean kahvin hedelmäistä happamuuttakin voi aistia. Mikään täyteen tungettu stout tämä ei ole, mutta ei vetinenkään, edes prosentteihinsa (8,2 %) nähden.

Ruotsalaisen Oppigårds Bryggerin Thurbo Stout on suurin piirtein samanvahvuinen (8,7 %) mutta luonteeltaan jonkin verran erilainen. Tuoksussa saattaa tuntua savumallasta, jota oluessa on jonkin verran, kuten myös Herkules-humalaa, joka tuo mukaan esimerkiksi mausteisia, pippurisia ja mäntymäisiä aromeja. Vaikka tässäkin oluessa on karamellimallasta pilsnerimaltaan, kauran ja savumaltaan rinnalla, suklaista ja maitokahvista runsautta ei niinkään ole. Maku on maanläheinen, vähän tuhkaisen paahteinen, tumman toffeinen, ja siinä on miedosti pihkaa, hedelmää ja mustaa siirappia. Se on intensiivisempi kuin Double Gatekeeperillä.

Ehkä näiden kahden oluen erot ovat suunnilleen linjassa sen kanssa, mitä jotkut nykyään olettavat portterin ja stoutin eron olevan. Siis että ne olisivat kaksi eri oluttyyliä: stout tiukkalinjaisempi ja portteri lempeämpi. Se on sinänsä myytti, mutta tämä kaksikko toisintaa myyttiä ja auttaa tekemään siitä totta. Esimerkiksi humalakatkeron erot ovat selvät, Thurbo Stoutilla (Alkon mukaan) 43 EBU ja Double Gatekeeperilla 31. Thurbossa katkeruutta jää vähän jälkimakuunkin.

Oma ihanne-exportini löytyisi ehkä näiden kahden välimaastosta. On silti tietysti hienoa, että kaksi tällaistakin laatutuotetta on yhtä aikaa Alkon valikoimissa. Kumpaakaan ostopäätöstä ei tarvitse katua. Tässä ollaan kohtalaisen isojen oluiden äärellä joka tapauksessa, ja panimoiden kannattaisi huolehtia, etteivät tulokset ole joko aivan tuhkaisen askeettisia tai maitokahvimaisen pliisuja. Buxton ja Oppigårds onnistuvat tehtävässä – kumpikin omalla tavallaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s