Vuodenvaihteen vahvat: Maku Barley Wine, Malmgård Barley Wine ja Kimito Ryewine

Vuosilukuun tuli taannoin ykkönen lisää, ja sehän on perinteisesti juhlinnan aihe. Tässä blogissa otettiin uudenvuoden ja loppiaisen kunniaksi härkää sarvista kotimaisten ohraviinien osalta. Kolme kovaa nimeä nousi joukosta esiin.

Maku Barley Wine

Panimon tuote-esittely maalailee ja makustelee urakalla:

Maku Barley Wine on omaa aikaasi. Vieraiden lähdettyä sujautat tohvelit jalkaasi, tunnustelet tupakkatakkisi taskuja. Aah, olutkellarin avaimet! Hyräillen laskeudut narahtelevia portaita tammipaneloidusta hämärästä kellariin johtavaan käytävään. Hyväilet tynnyreitä jykevissä telineissään ja kumarrut laskemaan lasiisi aimo lorauksen tuoksuvaa juomaa. Ei saa häiritä.

Tuusula ja tupakkatakki – tässähän voisi kuvitelmissaan lähteä melkein järvenrannan taiteilijahuviloihin kurkistelemaan, millaisia oluita vaikkapa Sibelius tai Juhani Aho omassa rauhassaan siemaili. Tynnyrien kanssa tällä Barley Winella ei kyllä ole välttämättä tekemistä muuten kuin mielikuvien tasolla, mutta vahvan (9 %) nautiskeluoluen vaaditut ominaisuudet täyttyvät muuten. Hyvinkin tällaista voisi makustella kellarissaan tai missä itse kukin erikoissuosikkejaan vaaliikin.

Tuoksu ja maku ovat mukavan maltaiset. Vaikka humalana on Amarilloa – yhtä amerikkalaisista lajikkeista, jotka nimenomaan kiinnittivät oluenjuojien huomion humaliin – se pysyttelee paljolti taka-alalla. Katkeruutta ei kauheasti tunnu. Maltaat ovat panimon mukaan Pale Ale, Maris Otter, Vienna, Caramel, Aromatic Malt ja Imperial Malt – ja lopputulos on siltä osin keskitumma, karamellinen, korinttirusinainen, ja melko hillitty.

Toisin kuin seuraavia maisteltavia, tätä Maku Brewingin Barley Winea ei näytä olevan monopolin kautta saatavana. Itse sain tölkin heidän lähettämästään näytepaketista. Kiitos siitä, tuotehan oli oikein onnistunut.

Malmgård Barley Wine

Pernajan maatilapanimo on vuosien varrella tuottanut sekä joitakin erinomaisia ja kovassa käytössä olleita vahvempia oluita – että rämpinyt viime aikoina toinen jalka erilaisten (NE)IPA-johdannaisten hetteiköissä, eikä aina niin suurella menestyksellä. Nyt pullossa on peräti yli 10-prosenttista ohraviiniä, jota Alko kertoo myyvänsä vain Barley Wine 2018 -versiona. Pullon etiketti ei mielestäni kertonut tästä reilun kahden vuoden iästä tarkemmin mitään.

Tummemmat maltaat kuin Makun oluessa ovat nyt asialla, se on selvää mausta. Lääkemäinen, kaakaoinen, kahvinen, karamellinen on tämä Itä-Uudenmaan ohraviini, ehkä hieman katkerakin. Humalat ovat C-alkuisia amerikkalaisia. Lähinnä oluen kokonaisvaikutelmaksi jää tämän maistelun perusteella kuitenkin kansainvälisen tyylikäs, klassinen ja melko syvällinenkin tumma jättiläinen.    

Kimito Ryewine

Ohraviini on ohraviini, ja ruisviini on ehkä jotain muuta. Niitä ovat monet valmistaneet, mutta kovinkaan useita en muista itse maistelleeni. En siis tiedä, onko tyylillä jotain maamerkkejä tai suuntaviittoja, joihin Kimito Brewingin Ryewinea (9,5 %) pitäisi osata suhteuttaa.

Maistoin tässä oluessa tietyn tumman hedelmäisen maun, jota ei aivan yhtenään tule vastaan. Ensimmäinen assosiaatio oli Privatbrauerei Ayingerin paikan päällä Ayingissa maistamani syysolut Kirtabier – toki se oli kolme-neljä pinnaa miedompi mutta kuitenkin tuhti kumppani panimoravintolan saksalaisille ruoille. Maku muistuttaa punaviinissä marinoituja päärynöitä, jollain mausteisella vivahteella.

Maussa on myös lakritsan, ellei peräti salmiakin kaltaista tummemman maltaan makoisuutta. Tämä on ansiokas olut, jossa myös samalla tapahtuu aika paljon. Monet oluet ovat Suomessa hieman liian mietoja parhaaseen potentiaaliinsa nähden – osin maitokaupparajojenkin takia – mutta tälle ruisviinille tekisin poikkeuksellisesti päinvastaisen kehitysehdotuksen. Voisiko prosenttilukua hilata hieman alaspäin, ja säilyttää silti strong ale -mäinen suvereenius ja maukkaus? Vaikka Ryewine on nykyiselläänkin hieno siemailuolut, tämän tyyppistä tuotetta joisi mielellään syksyn aterioiden kyytipoikanakin jos se olisi vaikka 6–8-prosenttista. Ehkä kaksi eri versiota?

Muut round-up

Muilta kotimaisilta panimoilta kuluneen vuoden aikana maistamani barley winet ovat jääneet omalla listallani tämän kärkikolmikon taakse kukin omista syistään. Ahvenanmaalaisen Open Water Breweryn Winter Warmer 2020 (10 %) on vaaleahko, eikä siis osu omaan ohraviinien sweet spotiini, joka vaatisi enemmän maltaan syvyyttä. Mieleen tulevat enemmän jenkkihumaloidut tripla-IPAt, vaikka en edes tiedä, ovatko oolantilaisten käyttämät humalalajikkeet amerikkalaisia.

Hiisin Kouko Barrel Aged (10 %) oli kuohuja. Se osuus, minkä sain lasiin pelastettua oluenpaisumuksesta, tuoksui ja maistui tukevasti havupuulle. Koukossa on kuusenkerkkää, hunajaa ja ruista, joten raaka-aineiden puolesta se viittaa vahvasti Suomen salomaille. Se, miten kuusi dominoi tätä olutta, pisti miettimään, liittyisivätkö sekä kuohunta että melkein kemikaalimaisen pistävä havuisuus kuitenkin johonkin virhemakuun?

Mallaskosken Barley Wine (12 %) on vahva ja makea, ja vaikka se on varmasti ihan asiallinen barley wine, minulle ei syntynyt siihen läheistä suhdetta juuri tuon makeuden takia. Saattaa olla, että sokerista palaisi vielä osa pois muutaman vuoden kellaroinnilla – ehkä olutta voisi ostaa pari pulloa tekeytymään.

6 kommenttia artikkeliin ”Vuodenvaihteen vahvat: Maku Barley Wine, Malmgård Barley Wine ja Kimito Ryewine

  1. Kerta kaikkiaan kammitsoivaa, maukasta, tyylikästä on Makun markkinointiproosa; sytyttää välittömästi, ruton pahoin runtelemasta makurakkulastosta viis, pakko maistaa -fiilingin ynnä muistoissa Partagas D4 -robuston hampaistoon siellä jossakin: good old days!

    Tykkää

  2. Noniin kelpo Koira, intressimme näyttävät tangeeraavan. Maistoin Saimgoordin Barley Winen. Se on äärimmäisen sivistynyt ynnä nautinnollinen kompositio tullakseen vuosia jatkuneen MBH-Saimaa -kuristuksen ynnä -sorron ikeestä.

    On se myös todistus inhimillisestä resilienssistä siinä missä olivat Sachsenhausenin keskitysleirin vangeista muodostetun rahanväärennystiimin tuottamat Englannin punnan setelit, joita Bank of England ei painojäljen perusteella erottanut omista painotuotteistaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s