Honkavuoren Valo – saksalaistakin simppelimpää kultamitaliolutta

Suomen Paras Olut -kilpailun voittajat – joita on nyt kertynyt kilpailun historiassa täysi kymmenikkö – ovat mielenkiintoinen, sekalainenkin seurakunta. Viime vuonna palkittiin puolalaistyylinen savuvehnäolut Groteski kuopiolaiselta Iso-Kallan Panimolta, sitä ennen supisuomalainen klassikko Lammin Sahti. Vuosikymmenen mittaan on kruunattu myös tuhteja stouteja kolmesta eri tyylilajista, pari amerikkalaishenkistä vaaleampaa olutta sekä pilsneri ja vehnäbock.

Tämän vuoden voittaja julkistettiin torstaina ja se oli siis Honkavuoren Panimon miedohko saksalaistyylinen vehnäolut Valo (4,5 %). Kun poikkesimme perjantaina iltapäivällä erään suuren uusmaalaisen automarketin oluthyllylle, Valoja oli jäljellä enää pari kappaletta – uutinen lähti selvästikin leviämään tehokkaasti. En ollut itse tätä joensuulaista olutta ennen maistanut, joten se oli napattava oitis koriin.

Eteläsaksalainen vehnäolut – Weißbier, Weiße, tai suodattamattomana usein Hefeweizen – on yksi oluen isoista perustyyleistä, johon meillä Suomessa tutustuttiin laajemmin 80–90-lukujen vaihteesta alkaen. Sitä on nähty sen jälkeisissä pienpanimobuumin aalloissa vaihtelevassa määrin, mutta koskaan se ei ole täysin kadonnut tutkasta, vaikka jenkkimuodit ovatkin viime aikoina nousseet etualalle. Hyvin tehtynä vehnäolut voi olla yksinkertainen, loistava juoma, joka ansaitseekin tulla palkituksi yleiskilpailussa, kun jokin panimo siinä toden teolla onnistuu.

Viimeksi maistamani kotimainen saksalaisvehnä on Bryggeri Weizen, jonka alkoholiprosentit ovat lähes täyden pinnan tätä korkeammalla. Se teki suuren vaikutuksen raikkaudellaan ja tuoreudellaan – toki kyse oli vasta valmistuneesta tankkioluesta, jota mikään ikääntyminen ei olisi voinut vielä haitatakaan. Nyt maistossa oleva Valo on kotoisin pullosta, jonka parasta ennen -päiväys on helmikuussa 2021, mutta valmistusaikaa en tiedä. Hedelmäinen raikkaus kuitenkin paistaa läpi tästäkin oluesta, ja ainakin itse pidän siitä erittäin paljon.

Kirkas ja kuulas vehnä on nyt viljankeltainen, ei samean toffeenvärinen kuten saman oluen aikaisempi inkarnaatio, jonka esimerkiksi Arde maistoi ja kuvasi vuonna 2017. Perusasioiden äärelle on ilmeisesti sittemmin pyritty, ja operaatio on saatu toimimaan. Mausteisuutta on tyyliin sopien hyvin runsaasti, makeuttakin ihan tuntuvasti. Kuten Bryggerin oluessa, mietin nytkin, mitkä saksalaiset tässä ovat esikuvina olleet. Baijerin isot nimet eivät tunnu tekevän tätä tyylilajia läheskään aina näin selkeäpiirteisenä, hedelmäpastellien ja joulumausteiden hallitsemana, vaan hiivan ja maltaan sävyt ovat vähän tummempia, haastavampia.

Honkavuori on joka tapauksessa ilmeisesti parantanut juoksuaan. Kun panimon alkuaikoina maistoin paria heidän oluttaan, en olisi osannut ennustaa heille loistavaa tulevaisuutta. Nyt Valo siis voitti Suomen Parhaan Oluen tittelin, ja viime vuoden SOPP Helsingin yhteydessä kuulin eräältä arvovaltaiselta vieraalta positiivisen arvion Honkavuoren vahvemmasta Heili-vehnäoluesta. Sekin pitäisi ottaa maistoon. Ylipäätään jos tietyiltä suomalaispanimoilta löytyy nyt näinkin mainiota saksavehnää, täytyy toki testailla jatkossa vastaavia tuotteita muiltakin – josko lisää yllätyksiä tulisi vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s