Guinness Special Export ja Koff Porter rinnakkain

Maistellaan vierekkäin kahta export stout -tyyppistä olutta. Sinebrychoffin Koff Porter (7,2 %) ei paljon esittelyjä kaipaa. Sanon sitä export stoutiksi, koska se vanhoissa brittiluokituksissa sopii vahvuudeltaan suunnilleen siihen lokeroon – panimo itse kyllä kutsuu sitä imperial stoutiksi, vaikka prosentit eivät oikein riitäkään. Michael Jacksonille se oli Baltic porter, vaikka pintahiivalla pantu onkin.

Guinness Special Export (8 %) on sen sijaan Dublinin mustan kullan mannermainen versio, jonka tuottaja ja jakelija on belgialainen Martin’s, ja Belgia kai on aina ollutkin tämän oluen päämarkkina. Martin’s (aiemmin John Martin ja nykyään myös Anthony Martin) on alkujaan vuonna 1909 Antwerpeniin asettuneen britin John Martinin perustama maahantuontifirma. Se erikoistui tarjoamaan brittiläisiä ja brittityylisiä oluita belgialaisille, jotka jo tuolloin yli sata vuotta sitten niistä tykkäsivät.

sdr

Yhtiön tarkemmat vaiheet ovat vähän hämärän peitossa, mutta ilmeisesti jo pitempään se on maahantuonnin sijaan enemmänkin teettänyt oluitaan eri panimoissa Belgiassa. Lisäksi Martin’s on viime vuosikymmeninä myös hankkinut omistukseensa oikeita pienpanimoita kuten Timmermansin vanhan lambic-pajan. Waterloo-pienpanimo on Martin’s-konsernin uusimpia edesottamuksia. Guinnessin maahantuoja se on ollut yli sata vuotta. “Dublinista tulee heille mustaa mönjää”, kuten eräs toisen belgialaispanimon edustaja kuvaili minulle kerran, ja sitten Martin’silla tehdään sille mitä tehdään. Lopputuloksena on joka tapauksessa lähes 4 abv-yksikön verran normi-Guinnessia vahvempi stout.

* * * * *

Laseihin kaatuessaan oluet ovat suunnilleen samanoloisia, vaahto on ensin toffeenväristä ja katoaa varsinkin Koffista aika nopeaan. Tuoksuissa on ensimmäinen huomattava ero: Guinnessin 8-prosenttinen tuntuu nenään salmiakkiselta, mentoliselta ja täyteläiseltä, koffilaisen tuoksu taas on selkeämmin hedelmäinen, jopa hedelmälikööriin tai brandyyn vivahtava, suklainen.

Maut poikkeavat toisistaan suunnilleen samoilla akseleilla. Belgian Guinness ottaa heti astetta leveämmän haara-asennon ja tarjoilee lakritsin, aniksen ja palaneen sokerin makuja, höystettynä pienellä banaania muistuttavalla vivahteella. Pientä kirpeyttä ja kalkkista tanniinisuutta on mukana. Koff Porter on tuttuun tapaan tumman suklaan, kuivahedelmien ja paahteisuuden liitto, jossa sokerista makeutta ei niinkään ole, mutta hedelmäisyys voi tuntua makeanakin.

Tässä on kaksi olutta, jotka sekä ovat veljiä keskenään että eivät ole. Mielessä käy sellainenkin vaikutelma, että Guinness Special Export lähenee makunsa puolesta Itämeren alueen – ehkä erityisesti Puolan – nykyisiä porttereita. Koff taas, vaikka maantieteellisesti onkin itäinen, viittaa suoremmin takaisin brittiläiseen stout-perinteeseen. Raaka-aineista ei ole pelkästään kyse, onhan esimerkiksi humalointi Koffilla mannermaista ja Guinnessilla saarelaista (veikkaan). Molemmissa luulisi olevan myös jotain münchen-, karamelli- tai muuta tuhtia tummahkoa mallasta. Koska tämä ei ole kilpailu, voittajaa ei tarvitse julistaa eikä pisteitä jakaa, mutta ainakin hetkittäin kumpikin maistuu “paremmalta”.

7 kommenttia artikkeliin ”Guinness Special Export ja Koff Porter rinnakkain

  1. Näähän on siitä mahtavia vertailuja, että vertailija ainakin voittaa aina :). Mielenkiintoinen vertailu, kiitos tekstistä.

    Tykkää

  2. Minusta Koffin portteri maistuu soijakastikkeelle ynnä pohjaanpoltetulle; epämiellyttävä ja käsittämättömän yliarvostettu tekele.

    Tykkää

    • Yliarvostetusta on helppo ainakin periaatteessa olla samaa mieltä, koska kun olut on kymmeniä vuosia ainoa lajinsa edustaja omassa biotoopissaan, objektiivinen arviointi ei ole ollut mahdollista. Voi toki kysyä onko olut samalla tasolla kuin ennen, vai onko muuttunut? Minulle Koffin portteri on yleensä maistunut. Mitä oluita suosittelisit tässä tyylilajissa?

      Tykkää

      • Ei ole vaikeaa, tuo koffilainen pohjaanpalanut soijakastikehtava kun on perin kehno vaikkapa vain Pohjalan tekemiin, tveriläiseen, puolalaisiin etc. verrattuna.

        Tykkää

  3. … muistaakseni Pietarin sankarikaupungin Stepana Ratzinallakin on oivallinen tulkinta kyseisessä tyylilajissa; voinet kelpo koira listaa itse huokeasti täydentää.

    Tykkää

    • Puolaan tekisi mieli mennä kun viruksen ikeestä päästään, sieltä ainakin löytyy herkkuja. Pietarin tilannetta tosiaan pitäisi kartoittaa myös. Mitä jäänteitä sinne on jäänyt, joita emme nyt hipsterioluiden tulvan alta erota.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s