Sinebrychoff 1819-juhlaolut ja malja 200-vuotiaalle!

Tänään 13. lokakuuta Suomi on viettänyt ei enempää eikä vähempää kuin vanhimman panimoyhtiönsä 200. syntymäpäivää. Suurimman osan kahdesta vuosisadastaan Sinebrychoff oli Helsingin panimoelämän valtias, usein melkeinpä synonyymi pääkaupungin oluelle. Vaikka itse panimolaitos on nykyään Keravalla ja omistajat Tanskassa, Koff on tuotteineen, hevosineen ja raitiovaunuineen yhä vahvasti myös Helsingin elämässä ja katukuvassa läsnä. 1819

Enpä osaa arvata, mitä kaikkea pitää huomioida, kun suunnittelee juhlaolutta näin vanhalle ja toisaalta näin isolle panimolle. Ainakin 150-vuotisjuhlaan vuonna 1969 tehty näyttää olleen noin 7,5-prosenttinen, oletettavasti tavallista vahvempi lager. En tiedä, oliko oluessa muuta mainittavaa – sitä aikakautta ajatellen, kenties ei. Nykyään erikoisten oluiden aikana on varmasti hyvä, jos mukana on selkeästi poikkeuksellinen elementti ja siihen sopiva tarina – kuten tässä 1819-oluessa onkin. Toisaalta ison panimon juhlajuoman pitää olla sen verran helposti juotava, ettei kukaan vieras cocktail-vastaanotoilla muutu hämmästyksestä suihkulähteeksi.

Panimomestari Tapio Kangas-Heiska kertoo Koffin tiedotteessa: “Halusin juhlaolueemme hiivan, jonka voisin kuvitella olleen käyttämässä Sinebrychoffin parinsadan vuoden takaisia oluita. 1800-luvulla oluen käymisastiana olivat tammitynnyrit, joten tammen kaarnasta löytynyt hiiva voisi olla juuri oikea.”

Villihiiva on nimeltään Saccharomyces paradoxus, peräisin espoolaisesta tammesta. Tuoksusta voi jo hyvin päätellä, että mukana on muutakin kuin Koffin normaalia lagerhiivaa. Jos tuoksu ei ole suorastaan belgialainen, siihen suuntaan se vähän vivahtaa, Brettanomycesin tyyppisiin hiivoihin. Maultaan olut on pähkinäisen kuiva, hedelmäinen, apteekin pehmeiden yrttipastillien makuinen ja aavistuksen hapan tai kirpeä. Viimeksi mainitusta piirteestä varmasti vastaavat villinä löydetyt organismit.

Tyylillisesti kyseessä on jonkinlainen hybridiolut – villihiivalla ja lagerhiivalla toimiva. Ero tavalliseen Koffiin on ilmiselvä. Värikin lienee vähän tummemman kultainen, punertavampi. En tiedä, tietääkö kukaan kauhean tarkkaan, millaista olutta Sinebrychoffilla vuonna 1819 tehtiin – tai panimon alkuaikoina muutenkaan. Epäilisin sen olleen tummaa, suodattamatonta ja pintahiivaista (ja Kangas-Heiskan oletus tynnyristä tulleesta villihiivasta on oletettavasti oikea sekin).

Portterin veroista klassikkoa 1819-juhlaoluesta ei varmasti tule, mutta kun ajattelee, miten olutmaailma on muuttunut vaikkapa Sinebrychoffin 150- ja 200-vuotisjuhlien välillä, melko epätodennäköistä kai onkin, että tämän kokoluokan panimo enää saisi olutaktivistien päitä pyörälle tuotteillaan. Tällä juhlaoluella kelpaa joka tapauksessa kilistellä, ja se on tilanteeseen sopien elegantisti erikoinen. Onnea panimon seuraavalle vuosisadalle ja kaikkea hyvää myös helsinkiläisen oluen tulevaisuuteen!

2 kommenttia artikkeliin ”Sinebrychoff 1819-juhlaolut ja malja 200-vuotiaalle!

    • Sysilä! Kommenttisi meni roskakoriin, koska WordPress ei ilmeisesti hyväksy pelkän linkin muodossa kommentointia. Onneksi yhteinen bulvaanituttumme ja seurapiiriblogisti varoitti minua tästä eilisellä lounaalla. Kiitos, ja teoria 1819:n hiivasta – piti paikkansa tai ei – on kiinnostavin kommentti kyseisestä oluesta tähän asti.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s