Miksi vahva olut, jonka tekijä on nimennyt “alkuperäiseksi böömiläiseksi pintahiivaolueksi”, on netin olutsivustolla luokiteltu pale strong Belgian aleksi? Oluella on vahvuutta 8,2 % ja se on punertavan kultainen, joten kaksi ensimmäistä adjektiivia kyllä täsmäävät ainakin suurin piirtein.
Pullossa mainittu mauste, korianteri, on lisäksi Belgiassa aika tyypillinen, ja onhan maussa sieltä päin tuttuja piirteitä. Teoriaa tukee ehkä sekin, että perhepanimosta myytiin 50 % osuus jo vuonna 2001 belgialaiselle Duvel Moortgatille. Reittausblogistin mukaan oluessa on käytetty belgialaista hiivaa, mutta en tiedä, miten hän on tästä päässyt selville – tuoksusta tai mausta päättelemällä? Pullossa lukee vain, että oluessa on käytetty “hienoa” hiivaa.
Kun aikaisemmassa portteripostauksessa jo pohdin hieman Tšekin oluthistoriaa, niin otetaan nyt tässäkin yhteydessä kirjaimellisesti pöydälle ajatus vuoden 1597 aidosta böömiläisoluesta. Nopeasti tutkimalla ei jälleen löydy paljonkaan tietoa siitä, millaista pintahiivaolutta paikalliset joivat reilut 400 vuotta sitten, jolloin Bernardin panimo perustettiin. Joka tapauksessa tšekkiolut tuohon aikaan oli varmasti pääosin pintahiivalla pantua, vaikka Evan Rail on huomauttanut, että myös pohjahiivaolutta löytyi Böömistä jo kauan ennen Pilsner Urquellin lanseerausta vuonna 1842.
Vehnäolut – joka nyttemmin on palannut tšekkipanimoihin “tuontityylinä” Saksasta – oli keskiajalla ja sen jälkeenkin Böömissä iso juttu. Voisin kuvitella, että oluita on tuolloin myös maustettu muullakin kuin humalalla. Jos vehnäpohjaisen oluen maustamista korianterilla esiintyi Hoegaardenissa ja Itä-Saksan Gose-alueella, sitä on luultavasti ollut muuallakin, miksei myös Böömissä.
Tšekissähän ei ole ollut periaatteessa mitään Reinheitsgebotia, joten heikäläisillä panimoilla ei ole sinänsä esteitä oluiden maustamiseen. Jotkut sitä tekevät nykyäänkin, esimerkiksi Ferdinandin polotmavý Sedm Kulí sisältää tuoteselosteensa mukaan “yrttejä”. Pääasiassa normaaleissa tšekkilagereissa mennään kuitenkin vähintään 99-prosenttisesti neljällä perusraaka-aineella.
Pintahiivaolut katosi pilsnerin suosion myötä suhteellisen nopeasti 1800-luvun loppupuoliskolla. Ron Pattinsonin mukaan Prahan tumma olut säilyi muita tšekkioluita pitempään pintahiivatyylinä. Hiiva muuttui siinä vasta 1800-luvun lopussa, ja tuon oluen olemuksesta voi saada käsityksen U Flekůn mustaa olutta juomalla (vaikka se tietysti onkin nykyään lager).
Michael Jackson kirjoitti 1990-luvulla, että Zvíkovin linnapanimo Prahan ja České Budějovicen välimaastossa teki pintahiivaoluita, jotka “perustuivat lageria edeltävän ajan böömiläisiin oluihin”. Panimon nykyisistä nettisivuista päätellen tällaisia pyrkimyksiä ei enää ole, vaan Zvíkovin alet ovat britti- ja jenkkityylien mukaisia. En tiedä, mitä ne Jacksonin aikana olivat.
Oletan itsekin – kuten Ratebeer-väki – että Bernard on kyllä ottanut tähän luksus-aleensa vaikutteita nimenomaan Belgia–Ranska-akselilta. Tuoksu ja maku ovat sitruunaisen mausteisia, monen 1900-luvun loppupuoliskolla syntyneen belgialaisen luostari-tripelin tavoin. Ehkäpä maustehyllyä olisi voinut hyödyntää hienovaraisemminkin. Makuun on jäänyt myös jotain hieman puisevaa, mistä lie peräisin.
Olut on ostettu Prahan lentokentältä, jonka tuliaisvalikoima ei ollut suinkaan Euroopan kenttien heikoimmasta päästä. Oli paikallista portteria, sekä keskitien tšekkilagereita hieman erikoisemmiltakin panimoilta kuin Asahi–Heineken–Molson-Coors-imperiumeihin kuuluvilta isoilta lager-tuottajilta. On sinänsä hyvä idea, että lentokentillä tarjotaan paikallisen olutkulttuurin helmiä vaikka sitten vähän hienommissa ja kalliimmissa pakkauksissa kuin mitä itse kohteessa myydään. Viinin ylivalta ilmailun yhteydessä tulee murtaa.
Tässä tapauksessa en ole kuitenkaan vakuuttunut, että Bernard 1597 Original Bohemian Ale on ihan sitä, mitä pakkauksessa luvataan. Valitettavasti vaikutelmaksi jää, että Belgiasta on haettu ideoita, joita ei ole sitten osattu täysin soveltaa paikallisiin oloihin. Se syvyys, jonka belgialaisesta oluesta parhaimmillaan voi aistia, liudentuu tässä ehkä vähän teollisen vahvan lagerin pinnallisuuteen. Sama ongelma on kyllä naapurimaan Puolan keskisuurella Browar Fortuna -panimolla, joka tekee Komes-merkillä muun muassa Potrójny złoty (“golden triple”) -nimistä belgialaisvaikutteista olutta. Komesin portteri kylläkin on varsin asiallinen.
Olutkoira 