Pienpanimo-oluen trendit 2018 plus gonzo-ennustuksia ynnä muuta

Tänä iltana Olutkoira katsoo taas kristallipulloon. Eli teen saman kuin kahtena edellisenäkin vuonna: kokoan yhteen postaukseen maailmalla laadittuja ennustuksia vuoden 2018 kuumimmista oluttrendeistä, yleisön pyynnöstä huolimatta.

Soothsayer_Flickr_Jordan-Andrade_CC-BY-2-0-attYmmärrän, jos oluttrendien ennustaminen saattaa nostattaa joidenkin niskakarvoja. Käsityöoluthan on lopulta suhteellisen pientä pipertämistä: markkinaosuudet ovat tyypillisesti parin prosentin luokkaa, tai parhaimmillaankin 10–15 % haarukassa kuten Yhdysvalloissa viime vuosina. Mitä sitten, jos jokin pikku trendi nostattaa myrskyn näin mitättömässä vesilasissa? Ja ylipäätään: moni varmasti säilyttäisi mieluummin oluen rentona elämänalueena, johon ei konsulttien ja pukumiesten trendejä ja projektioita kaivata.

Tästä johtuen – tai jostain muista syistä – olen tänä vuonna päässyt myös siilaamaan pois parodisia ennustuksia. Homma on lyöty ihan ansaitusti lekkeriksi Amerikan maalla ainakin täällä ja täällä, ja Suomessakin Tuopin ääressä -blogi ehti jo heittää omat spoofinsa kehiin. Hyvä niin: ketään ei pakoteta suhtautumaan olueen vakavasti. Nauru pidentää ikää ja parempi jos olut pysyy myös hauskana asiana.

Mutta koska olut joka tapauksessa on samalla myös vakava asia – halusit tai et – niin tässä jälleen oma puolitieteellinen katsaukseni vakavissaan esitettyihin kansainvälisiin oluttrendeihin. En tietenkään usko, että näiden profetioiden keksijöillä on välttämättä mitään salattua tietoa hallussaan. Todennäköisesti valtaosa ennustuksista menee munille. Asia kiinnostaa minua lähinnä sen vuoksi, että haluan dokumentoida olutta koskevaa keskustelua ja ajattelua tällä hetkellä.

Alla olevaa trendilistaa varten on käyty läpi 25 verkkolähdettä (olutlehtiä, blogeja ja uutissivustoja). Niissä ennustuksiaan esittämässä ovat olleet olutkirjoittajat, panimomestarit ja muut sekalaiset olutvaikuttajat. Näin löydetyt noin 170 trendiennustusta on luokiteltu ja laitettu yleisyysjärjestykseen niin, että alla olevaan kahdeksan trendin koontiin nousevat eniten mainintoja saaneet ilmiöt.

  • Craft lagerin ja pilsin nousu on edelleen ehkä vahvin listoilla roikkuvista trendiennustuksista. Siihen yhdistyy kaipuu palata äärimmäisten makujen ja omituisten raaka-aineinnovaatioiden ääreltä takaisin oluen olennaisten asioiden pariin, erityisesti panimomestarien keskuudessa. Lager on ollut uskollisesti mukana listoilla kaikkina kolmena vuotena, joina olen näitä ennustuksia blogiini keräillyt.
  • Hapan- ja villihiivaoluiden suosion kasvuun jaksetaan yhä uskoa. Tämän teeman alle mahtuu monenlaisia ennustuksia, joista vahvin on ehkä, että mauissa pyritään kohti tasapainoisempia, osittain makeampiakin kompromisseja – laadun ollessa kuitenkin tärkein suuntaviitta. Monet ennustavat hedelmien käytön yleistyvän entisestään näissä oluissa.
  • Paikallisuus ja paikallistunne on paitsi inspiraation lähde myös yksi menestyksen edellytyksistä tilanteessa, jossa craft-segmentin kasvu ei enää ole itsestäänselvyys ja isommat, valtakunnalliset käsityöpanimot ovat ainakin USA:ssa vaikeuksissa. Pienet kasvavat eniten. Paikalliset päättäjät ja virkamiehet ymmärtävät jatkossa yhä paremmin panimosektorin merkityksen, ja kuluttajat arvostavat sitä, että olut on tehty läheltä hankituista raaka-aineista.
  • IPA ei ole edelleenkään kuollut – mikäs pahan tappaisi. Enemmistö IPAn maininneista ennustajista uskoo, että vuoden 2017 suosikkityyli New England IPA (Vermont IPA) jatkaa voittokulkuaan myös alkaneena vuonna, joko laktoosipirtelöiden muodossa tai sitten ihan sellaisenaan. Toisaalta povataan myös vanhan koulukunnan jenkki-ipojen eli West Coast IPAn paluuta. Pari oraakkelia lausuu, että IPA-oluttyyli pirstoutuu yhä useammiksi pieniksi ”alatyyleiksi”.
  • Eurooppalaisten oluttyylien paluu on mielenkiintoinen juonne tässä aineistossa, joka kieltämättä painottuu aika vahvasti yhdysvaltalaisiin lähteisiin. Se, mitä jenkit tällä ennustuksella tarkoittavat, näyttää liittyvän erityisesti USA:n ensimmäistä pienpanimoaaltoa innoittaneisiin belgialaisiin ja saksalaisiin oluttyyleihin. Lisäksi mainitaan muita maltaisiin painottuvia tai makeita erikoisuuksia kuten ranskalainen bière de garde tai itäeurooppalainen (useimmiten vähäalkoholinen) kvass.
  • Sessio-oluet eli miedohkot oluttyylit ovat suosiossa tänäkin vuonna. Tähän kategoriaan mahtunevat sekä Suomen entisen että nykyisen alkoholilain mukaiset maitokauppaoluet. IPA-oluista ei nyt sessiovahvuisten juomien yhteydessä puhuta tänä vuonna läheskään niin paljon kuin vuosi sitten. Monikin oluttyyli tässä alkoholihaarukassa toki toimii, mutta eivät kaikki. Kohtuus on uusi musta.
  • Vakava olut tulee olemaan trendi. Ennustajat korostavat sitä, että kaikki käsityöolut ei ole automaattisesti laadukasta, vaan että jatkossa pärjäävät ne, jotka ottavat ammattinsa tosissaan ja puskevat markkinoille muita parempaa tuotetta. Tähän liittyy se, että myös ravintoloiden odotetaan suhtautuvan olueen nykyistä vakavammin. Kunnianhimoisten menujen kaveriksi nostetaan kunnianhimoisia, tasalaatuisia oluita. Vanha trendi ja toive tämäkin tietysti, mutta jälleen mukana.
  • Tölkki on tulevaisuutta, ollut sekin jo useamman vuoden. Pienpanimofanien vanhempi koulukunta oli juuri ehtinyt oppia siihen, että alumiiniin pakataan vain ylikansallista ureaa, kun nuoret käsityöoluen ystävät valaistuivat tölkin ylivertaisista pakkausominaisuuksista. Sittemmin yhä suurempi osuus craft beerista on pakattu värikkäisiin lieriöihin. Vanhana jääränä tuntuu siltä, kuin kattilat olisi kannettu pöytään hienoilla illallisilla, mutta tuulimyllyjä vastaan taisteleminen on tunnetusti turhaa.

Tässä nämä. Ensivaikutelma on, että ennustajien takki on suhteellisen tyhjä eikä juuri mitään yllättävää edellisiin vuosiin nähden ole mahtunut nyt mukaan. Näiden eniten mainintoja saaneiden ennustusten lisäksi esiin nousee ehkä esimerkiksi panimoiden tarve harrastaa yhä monipuolisempaa suhdetoimintaa paitsi muiden panimoiden myös esimerkiksi ravintolasektorin tai yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa, yhteiskuntavastuunkin merkeissä.

Jos joku kysyisi minulta näiden arvioiden perusteella ”mikä on vuoden 2018 trendikkäin oluttyyli”, siihen en osaisi vastata mitään. (”NEIPA edelleen?”) Ehkäpä tämän aineiston perusteella pitäisi osata veikata joitakin hiljaisia signaaleja, jotka tulevina vuosina saattavat nousta eturintamaan, mutta kovin hanakasti en mitään sellaisiakaan lähtisi nyt puffaamaan.

Yksi sinänsä mielenkiintoinen nosto oli panimoiden erikoistuminen – eli että saturoituvilla markkinoilla jotkut voivat löytää markkinarakonsa keskittymällä vaikka vain yhteen oluttyyliin. Tämä on tietysti paljon realistisempi näkymä tiheästi asutuilla ja satojen panimoiden täplittämillä alueilla kuten Kaliforniassa. USA:ssa esimerkkejä lienee jo nyt löydettävissä. Ehkä muuallakin, jos käsityöoluen markkinaosuus pysyy ylipäätään kasvavalla käyrällä?

* * * * *

Onko näillä trendeillä nyt mitään merkitystä maailmanlaajuisen olutteollisuuden kokonaiskuvassa? Toistan nyt varmuuden vuoksi vielä, mitä jo otsikossa mainitsin: tämä postaus käsittelee siis pelkästään pienpanimo-olutta, käsityöolutta tai millä nimellä sitä haluaa kukin kutsua. Ehkäpä kaikki sen sisällä tapahtuva on vielä pientä, mutta ei niin pientä etteikö tuollaisia minitrendejä myös juomabisneksessä seurattaisi.

Trendeissä on kyse muutoksesta. Niinpä se, että esimerkiksi kaikesta Euroopassa juodusta oluesta ehkä noin 90 % on aina vain vaaleaa lageria ja todennäköisesti ison panimoyhtiön tekemää, ei ole trendi vaan pikemminkin fakta. Vaalean lagerin ja varsinkin isojen panimojen merkkien laskeva kulutus on sen sijaan trendi. Yhdessä vastinparinsa – eli pienpanimo- tai käsityöoluen jatkuvasti kasvaneen suosion – kanssa kyseessä on periaatteessa ainoa viime vuosien todella massiivinen oluttrendi.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Pienpanimo-oluen trendit 2018 plus gonzo-ennustuksia ynnä muuta

  1. Craft pils ja paluu perinteisten makujen äärelle tuntuisi vähän toisensa poissulkevilta, kun siihen pilsiin yleensä sitten kipataan Cascadet, Citrat ja Nelson Sauvinit.

    Olisi aavistuksen mielenkiintoisempaa lukea ajatuksia näistä trendeistä myös suhteutettuna Suomeen, materiaali kun ilmeisesti on aika lailla yksinomaan Yhdysvalloista. Siellä isommilla markkinoilla monet panimot voivat erikoistua selkeämmin kuin täällä (esim. New Belgium belgeillä tai Live Oak puhtailla eurooppalaisilla tyyleillä), mutta jotkin kotimaiset panimot erottuvat osalla tuotteistaan vaikka ne eivät panimon koko ajatus olisikaan. Ainakin Hiisi (happamat), Cool Head (NEIPA, hedelmämehut), Hopping Brewsters (gruit) ja Fiskars (belgit, maustetut) tulee mieleen.

    Tykkää

    • Totta. Amerikassa ei kaikki välttämättä enää miellä sitä niin, että heikäläiset humalalajikkeet eivät kaikkien mielestä kuulu perinteisten eurotyylien makumaailmaan. Ja tuo Suomi-pointti on tässäkin jutussa ihan paikallaan, kansainväliset trendit ym. ovat yksi juttu ja tietenkin jengi toisaalta pohtii asioita täällä enemmän kotimaan näkökulmasta. Vaatisi jonkun suuren haastattelukierroksen, jossa täkäläisiä avainhenkilöitä haastattelisi ja sitä sitten koostaisi – ehkä ensi vuonna?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s