Kässäbisset 2017: belgialaistyyliset

Kuten jo edellisessä postauksessa totesinkin, Alkon uutta käsityö- eli pienpanimo-oluiden kavalkadia on tullut käytyä vähä vähältä läpi.

Ajattelin vielä tehdä yhteenvedot niin, että oluet on ryhmitelty taustamaan tai -kulttuurin mukaan, ensimmäisenä belgialainen setti (tai oikeastaan belgialais-ranskalainen).

grand-place_flickr_mona_eberhardt_cc-by-sa-2-0-attMathildedal Kevät (5,5 %). Lievästi hapan tuoksu tervehtii kuonoa, epäilemättä belgialaisuuteen vivahtavasti. Olen ollut aikeissa kirjoittaa joskus pitemmän postauksen siitä, onko näiden saisonien todella tarkoitus olla aina jotenkin happamia. Monet tuntuvat olettavan niin.

Ei Kevät tosin varsinainen hapanolut ole, sillä lailla että naama menisi mutkalle. Pieni twisti on kuitenkin kaiken hedelmäksylitolipurkan ja muun alla. Itse asiassa nyt kun luen etikettiä, mukana on herukanlehtiä ja kaurahiutaleita; pieni happamuus voi liittyä jälkimmäisiin ja se jännä maku ensin mainittuihin.

Jos saisin tätä kellertävää olutta eteeni belgialaisella terassilla hellepäivänä, en pahastuisi, mutta ei tämä vielä maailman parhaiden saisonien veroinen ole. Muistelen, että saman panimon Pirske olisi ollut parempi (ei tosin saison)? Herukkakin on silti hauska ajatus. Kannustan Mathildedalia jatkamaan tuotekehittelyä tällä saralla, koska osaamista alkaa olla.

Ruosniemen Komissaari (8,5 %). Tätä olen nyt syystä tai toisesta päätynyt maistamaan kahdesti näiden parin viikon aikana, jolloin Alkon tuorein pienpanimovalikoima on ollut saatavana.

Ainakin omien aistieni perusteella ensimmäinen pullo oli parempi. Se oli maukkaan oloinen karamellinen tripel, tai jos tripelille ei haluta sallia 30 EBC:tä tummempaa väriä, niin jonkinlainen vahvan ambréen ja Sint-Bernardus-tyyppisen tripelin hybridi. En maistanut siinä raakaa vierteisyyttä, joka jälkimmäisestä pullosta kutitteli jo nenääkin ja tuntui myös maussa.

Jos sitä ensimmäistä pulloa ei olisi ollut, olisin vetänyt tämän ja syksyllä maistamani Parlamentaarikon perusteella johtopäätöksen, ettei belgialainen ole Ruosniemen laji. Nyt jury jatkaa istuntoaan. Entisenä Brysselin asukkina annan joka tapauksessa lisäpisteet oluiden nimistä; olisiko mahdollinen quadrupel sitten Korkea Edustaja, vai mikä?

Malmgård Amarillo Tripel (9 %). Tähän tripeliin, joka omassa rankingissani nousee nyt belgialais(-ranskalais)en sarjan voittajaksi, en uppoudu nyt syvemmin, koska kirjoitin siitä juuri pari päivää sitten.

Iso-Kallan Bière de Garde (7 %). Sieraimiin leijuu kaakaoisen hiivainen ja hapahko tuoksu. Väri on tummanruskea ja maku sen mukaisesti makean maltainen, ja sokerisuus jää jälkimakuunkin, ei juurikaan humala.

Jotain pientä multaisuutta on taustalla, ehkä joku kaupasta saatava bière de garde -hiiva tuo mukaan tällaista elementtiä. Ainakaan paremmissa ranskalaisissa versioissa en muista sellaiseen yhtenään törmänneeni ja näissä muun maalaisissa taas useinkin. Se tuntuu nielussa vähän tuhnuiselta. Toinen puolikas samasta pullosta, jonka join päivää myöhemmin, toimi jostain syystä paremmin: se oli edelleen maltaista, hedelmäistä mutta vähän raudan makuista. Tämä on ihan kohtuullinen tulkinta keskitien bière de gardesta.

Siitä, miten panimot Ranskassa ja sen ulkopuolella tulkitsevat tämän oluttyylin, voisi kirjoittaa enemmänkin, jos olisi runsaasti empiriaa – sitä voisi peilata esimerkiksi samojen panimoiden saison-tulkintoihin. Sinänsä olen iloinen, että ne jaksavat tätäkin marginaalista olutperinnettä lähestyä. Josta muuten kirjoitin joulukuussa vähän pitemmänkin jutun.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Kässäbisset 2017: belgialaistyyliset

  1. Juuri tuo joulukuinen postauksesi herätti mielenkiintoni Iso-Kallan tuotetta kohtaan. Bière de garde tyylinä ei minulle ole tuttu, mutta jonkinlaisia muistikuvia tuon oluen maistaminen kuitenkin herätti – ehkä sellaista on joskus tullut maistettuakin enemmän tai vähemmän tietämättään. Oli siis kiva lukea, ettei savolainen tulkinta ollut erityisen kaukana todellisuudesta.

    Tykkää

    • Tätä ovat jotkut kehuneet ja on jonkin verran jakanut mielipiteitäkin. Bière de gardeja tuntuu kyllä olevan aika moneen lähtöön jo Ranskassakin, mutta ainakin joitain versiointeja tämä savolainen yksilö varmaan tosiaan muistutti! Eikä liene mahdotonta että olet maistanut sellaista vaikka tietämättäkin, niitähän on Alkossakin silloin tällöin ollut.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s