Lyhyet erikoiset: Sori Taproom ja Sonnisaaren Humalaja

Tuokiokuvia aurinkoisesta Kaisaniemestä.  

Ei tässä postauksessa oikeastaan muuta erikoista ole kuin sen hieman lyhyempi mitta verrattuna blogini normaaleihin maratonteksteihin, mutta kutsun sitä silti lyhyeksi erikoiseksi.

Satuin olemaan tulossa keskustasta jonkin verran kello yhden jälkeen sunnuntai-iltapäivänä kotinurkille päin. Raitiovaunussa puhelinta selaillessani huomasin, että blogimies Arde oli ilmoittanut Olutoppaan foorumilla Sori Taproomin laskevan hanastaan oululaisen Sonnisaaren IPAa.

Sekä tuo kovasti ylistetty olut että tällä viikolla avattu baari olivat toistaiseksi minulta testaamatta, joten hyppäsin hetken mielijohteesta ostoksineni ratikasta Kaisaniemenkadulla. Mitä toi taproom tarkoittaa, kuulin nuoren kanssamatkustajan kysyvän poikaystävältään. Häh? En mä tiedä.

Virossa toimivan suomalaispanimon baari-ravintola oli reilua tuntia avautumisensa jälkeen mukavan rauhallinen. Isompi seurue kansoitti yhtä pöytää, mutta muualla baarissa istuskeli yksittäisiä asiakkaita siellä täällä.

Parkkeerasin Humalajoineni ikkunan ääreen katselemaan maailman menoa. Olutmielessä taproom ei tule muodostumaan ykköspaikakseni, sen verran taloudellisesti sekä hana- että pullovalikoima tuntui keskittyvän 2010-luvun craft-baarien pyhään kolminaisuuteen IPA-sour-stout.

Mitään suurempia yllätyksiä ei näkynyt: paljon Sorin omaa tietysti, lisänä usual suspecteja Tanskanmaalta ja pullopuolella esimerkiksi Malmgårdin hieno Barley Wine. Hanalista oli kanavoitu näyttöruudulle suoraan Untappdista.

Ruokaa ei nyt tullut tilattua, vaikka lounasaika olikin. Ajankohta olisi ollut hyvä, koska muiden raporttien mukaan paikka on ainakin avausviikollaan ollut iltaisin täynnä. Näin oli ilmeisesti ollut myös torstain kutsutilaisuudessa, johon itse en päässyt paikalle. Ruoat käyn silti ennen pitkää luultavasti kokeilemassa, miljööhän oli kuitenkin rento ja viihtyisä. Tarjonta painottuu ilmeisesti grillattuihin juttuihin, lisänä purilaisia ja vegeä.

Ainakin yksi toinen asiakas näytti tulleen paikalle juuri Humalaja IPAn houkuttamana. Mikäs siinä, se oli hyvä IPA. Sonnisaarelta olen juonut aiemmin pilsiä ja siinäkin oli pääasiat kunnossa.

Minulla ei ollut juuri mitään aiempaa empiiristä kokemusta New England IPAsta (tai Vermont IPAsta), johon tyylilajiin panimo kai oli sanonut Humalajan kuuluvan. Olin olettanut sen kellertäväksi, sameaksi ja suhteessa makeammaksi kuin keskiverto pihkankatkera jenkki-IPA.

Tämä oli lähempänä keskioluen värimaailmaa ja kylläkin raikkaan hedelmäinen, hieman makeakin, mutta amerikkalaisen katkera ja ulkonäöltään kirkkaanpuoleinen. Katkeruus piti hennon mehumaisen makeuden käsivarren mitan päässä, ja kokonaisuus vaikutti varsin onnistuneelta.

Kun olin poistumassa, sisään astui monisukupolvinen seurue, joka oli kiinnostunut ruoasta. Vanhin porukasta oli mummoni ikäluokkaa. Toivottavasti he saivat Sori Taproomista sitä, mitä hakivat. Näin keskustassa ei ole varaa palvella pelkkää punapipoista kansaa, eikä se varmaan ole ravintolan tarkoituskaan. Paikkoja, joista saa sekä tasokkaat ruoat että oluet (ja viinit), ei ole liikaa, joten toivotan hyvää alkua uudelle tulokkaalle.