Äänestin Äijäolut-kyselyssä Lindemans Kriekiä

Miksi sinänsä harmittoman oloinen olutäänestys jäi mietityttämään, ja mitä siitä oikeastaan mietin?

Olutverkko lanseerasi tänään Miesten viikon kunniaksi verkkokyselyn selvittääkseen, mikä oluttyyppi ja -merkki on lukijoiden mielestä äijäolut eli ”varsinainen miesten olut”. Tiedote on kirjoitettu selvästi kieli poskessa, mutta lukiessani sitä en ollut ihan varma, kummassa poskessa.

Arkivaistolla osuu luultavasti oikeaan, jos väittää, että olut on pitkään ollut enemmän miesten kuin naisten juoma. Olutkulttuuri on ollut miehistä kulttuuria ja monet alan ammatit pitkälti miesten kansoittamia. Näihin kaikkiin käsityksiin löytyy tietenkin myös runsaasti vastaesimerkkejä eri puolilta maailmaa, ja varsinkin oluen valmistuksessa naisilla on historiallisesti ollut joinakin aikakausina miehiä tärkeämpi rooli.

kriek_flickr_allagash-brewing_cc-by-2-0-attMutta kuten Olutverkon äänestysuutisessa todetaan, useat olueen liittyvät mielikuvat ovat laajemminkin muuttuneet viime vuosina koetun olutkulttuurin murroksen myötä.

Olutlasia on sovitettu naisellisiin sormiin, joihin iso lasituoppi eikä oikeastaan pullokaan istu luontevasti.” En ymmärtänyt, mitä tämä tarkoittaa. Pitääkö meidän Miesten viikon kunniaksi hiljentyä nostalgisoimaan olutta miesten omana reviirinä, juuri kun olutkulttuurin sukupuolittuneisuus on alkanut selkeästi hellittää? Tai rajata siitä erilleen jokin pienempi äijäalue, naisille sopimattomat oluet?

Huumorissa on se vika, että kun sitä ei ymmärrä, sitä ei ymmärrä. Minulle taisi käydä tämän kisan kanssa näin. Putosin kelkasta myös uutisen loppuosassa, jossa listataan ominaisuuksia, joita äijäoluessa puhtaimmillaan on. Se ei maistu millekään, sopii känniääliökäyttäytymiseen, juotavaksi urheilutapahtumissa, sporttibaareissa ja ”muissa jengitappeluissa”, ja etiketissä pitää olla nyrkki tai ase. Jos luen oikein, tämä on satiiria, josta ei ole tarkoitus vetää hernettä nenään.

Onhan jonkinasteinen äijäily varmaan tosiasia miesten keskinäisessä kulttuurissa, ja moni katsoo aiheelliseksi äijäillä tilanteessa kuin tilanteessa. Saunailloissa ja pukuhuoneissa puhutaan usein eri juttuja riippuen siitä, kumpi kirjain ovessa lukee, mutta jutut jäävät sinne. Entä kun valitsemme – vaikka kieli poskessa – virallista miesten olutta? Äänestys on ehkä vilpitön nyökkäys viattomaksi koetun äijäkulttuurin suuntaan. Mutta rajataanko samalla joku tai jotkut symbolisesti tämän olutyhteisömme ulkopuolelle?

Ei tuota äänestystä varmaan olekaan näin vakavaksi asiaksi tarkoitettu. En vain itse ole osannut koskaan mieltää maailmaa kovin vahvasti mars- ja venus-akseleilla, ja ehkä sen takia tämä väsytti enemmän kuin huvitti. Ei jaksaisi nähdä maskuliinisia raja-aitoja enää vuonna 2016 pystytettävän oluen ympärille oikeastaan huumorin varjollakaan. Riittää, että joidenkin isojen lager-merkkien mainonta on jämähtänyt 1990-luvun lad-kulttuuriin, ja mainonnan ironisuus ei vähennä sen typeryyttä.

Hyvään olueen keskittyvällä sivustolla tuollaisen satiirin voisi kai tulkita niinkin, että tiedostavat olutmiehet ja -naiset nauravat yhdessä toivottomille kännimökeltäjille, joista ei saa ikinä koulittua fiksuja craft beerin juojia. (Paitsi jos se on niin vahvaa että on pakko juoda vaikka irvistäen.) Silloin siirryttäisiin sukupuolipolitiikasta sosiologian ja sosiaalipolitiikan suuntaan.

Tämän takia pähkäilin myös hieman tiedotteessa mainittua yhteyttä Miesten viikkoon. Viikko on kampanja, jonka tavoitteisiin näyttää kuuluvan huomion kiinnittäminen miehiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tuota väkivaltaa koetaan ja aiheutetaan usein päihtyneenä. Myös miesten syrjäytymisestä puhuminen kuuluu tällaisia tempauksia järjestävien miesasiaihmisten agendalle, ja yksi syrjäytymisenkin tavallinen syy on alkoholi.

Äijäolutkyselyyn liittyvässä toisessa Olutverkon uutisessa esitellään Karjalan vahva lager viikon oluena ja vahvuutensa puolesta yhtenä todellisena äijäoluena. Heikkotasoisille vahvoille lagereille on maailmalla monia nimityksiä, jotka ovat äijäolutta vähemmän mairittelevia: hobo juice, gut rot, tramp’s central heating. Ne ovat eksyneiden miesten ja naisten juomia. En väitä, että suomalaisia vastineita käytetään yleisesti näin, mutta tämäkin assosiaatio tuli nyt mieleen.

Pikkuvanha craft beer -maailma kaipaa ehkä silloin tällöin pientä tuuletusta sellaisilta tahoilta, jotka suhtautuvat elämään vähemmän vakavasti. (Huomatkaa edellisessä virkkeessä sana ehkä. Tuopillinen otti tämän problematiikan hyvin haltuun vastauksessaan Anthony Bourdainille.)

Äijäolutkisan miesasiahenkinen tuuletus ei tällä kertaa allekirjoittaneelle toiminut vaan pöllytti ilman vain entistä tunkkaisemmaksi. Ainakin itselleni tämä monologini kertoo lisäksi siitä, että olutmaailman roolituksiin liittyy yhä kaikenlaista, mitä ei kuule usein sanottavan suoraan auki. Keille olut kuuluu ja miten siitä pitää nauttia? Vai onko todella jo kyse pelkästään siitä, että samat miehet ja naiset nauttivat joissain tilanteissa käsityöoluita ja toisissa “äijäoluita”?

Tästä muistui vielä mieleeni, että minua myös rassaa aina se, kun tietyistä oluista puhutaan naisten suosikkeina. Voihan olla tilastollinen fakta, että naiset valitsevat joskus joissakin paikoissa miehiä useammin makeahkon kirsikkaoluen tai kevyen vehnäoluen. Mutta eikö kriek nyt ole siitä huolimatta oikein hyvä olut vaikka lahjaksi isälle?

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Äänestin Äijäolut-kyselyssä Lindemans Kriekiä

  1. Olutverkolla on kyllä ollut vaikeaselkoista satiiria aiemminkin esim. Brewcatsiin liittyen, mutta joka tapauksessa tahattoman huumorin lisäksi on ollut vähän vaikea saada mitään blogista irti. Karjala 89/100 kertoo kyllä ihan riittävästi.

    Tykkää

    • Kyllä, vähän vaikea voi olla noissakin jutuissa hahmottaa millä asialla ollaan. On sohimista eri suuntiin. Toisaalta Olutverkon pyrkimys puhkoa Brewcatsin markkinointikuplaa oli jollain tasolla mielenkiintoinenkin – kun siinä listattiin Suomessa jo toimivia naispanimomestareita, oltiin suorastaan tutkivan journalismin äärellä.

      Tykkää

      • Katsoin Olutverkon äänestystuloksia, ja nyt (vasta) olen hämilläni. Alkuperäinen kysely vaikutti tosiaan suurelta osin satiirilta, mutta kun tuotesarjan voitti HIKF-olut ja tyylisarjan sahti, ensireaktio on, ettei äänestäjillekään ollut kyselyn luonne ihan selvillä.

        Blogin uusi ”logo” sivun yläreunalla on muuten hands down (paws down?) tyylikkäin suomalaisessa olutblogiskenessä.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s