Trappisteja vaan ei belgialaisia: Zundert, Spencer, Tre Fontane…

Uusien trappistipanimoiden maailmanvalloitus etenee. Tässä postauksessa muutama sana menneisyydestä ja munkkien tuotosten maistelua.

Kävimme pari viikkoa sitten Brysselissä, jonka olutkauppoja kierrellessä juontui mieleeni, että näistä uudemmista ei-belgialaisista trappistipanimoista voisi tosiaan väsätä pienen blogitekstinkin. Brysseliläiset olutkauppiaat olivat nimittäin ottaneet ulkomaisetkin trappistimerkin haltijat omikseen, ja tulokkaiden oluita löytyi yhdestä jos toisesta erikoisliikkeestä.

Matkaseuralainen on trappistipuristi ja sitä mieltä, ettei muille kuin belgialaisille luostareille tarvitsisi sallia lainkaan oluiden myyntiä trappistimerkin alla. Totta on, että trappistien olut oli pitkään ennen kaikkea belgialainen ilmiö ja sellaiseksi varmaan yhä useimmiten mielletään.

Nyt järjestin itselleni maisteltavaksi pienen kattauksen uusia trappistioluita, ja ajattelin luoda maistelun lomassa silmäyksen näiden Belgian ulkopuolisten olutluostarien historiaan.

Kuudesta kahteentoista, ei kun yhteentoista

Vielä vuonna 2011, kun Mont des Cats’n trappistiluostari Pohjois-Ranskassa alkoi myydä omaa oluttaan, mediassa uutisoitiin ensimmäisestä Belgian ja Hollannin ulkopuolisesta trappistioluesta. Trappistimerkkiähän Mont des Cats ei edelleenkään saa käyttää, koska sen olutta ei tehdä luostarin seinien sisällä vaan olut tilataan sadan kilometrin päästä Belgian Chimaystä. Se ei siis kuulu virallisiin trappistioluihin.

la-trappe_jos_dielis_flickr_cc_by_2-0-attVarsinaisia trappistipanimoita oli Belgiassa tuolloin kuusi ja Alankomaissa yksi. Välillä hollantilainen La Trappe eli Koningshoevenin trappistit olivat pannassa, koska heillä oli eri vaiheissa monenmoisia järjestelyjä luostarin ulkopuolisten maallisten panimojen kanssa. Belgialainen Achel oli puolestaan lopettanut oluenpanon jo ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja käynnisti sen uudelleen vasta vuonna 1998. Niinpä suurimman osan viimeisistä sadasta vuodesta maailmassa on ollut yleensä kuusi, joskus seitsemän aktiivista trappistipanimoa.

Nyt vuonna 2016 niitä on yksitoista (ja kahdentenatoista siis tuo Mont des Cats, joka tilaa oluensa toisaalta).

La Trappe -oluita tekevä Koningshoevenin trappistiluostari oli Alankomaiden ensimmäinen lajissaan, perustettu vuonna 1881. Se sijaitsee Tilburgin kaupungin lähellä, katolilaisessa Pohjois-Brabantin provinssissa. Trappistiluostarien väliset yhteydet ovat perinteisesti olleet kiinteitä, ja niinpä tämänkin luostarin perustaja isä Sébastien oli alkujaan peräisin yllä mainitusta Mont des Cats’sta Ranskasta.

Panimotoiminta Koningshoevenin luostarissa käynnistyi vuonna 1885. Mielenkiintoista etelänaapuri Belgian trappistipanimoihin verrattuna on se, että hollantilaismunkkien ensimmäinen olut oli saksalaistyyppinen dunkles, tumma lagerolut. Syyt tähän olivat selvät: luostarin johtoon noussut isä Nivard oli syntyjään panimomestarin poika Münchenistä.

Nivard oli lähettänyt nuoremman munkin Isidoruksen kotikaupunkiinsa panimo-oppiin. Tämän palatessa huomattiin, että müncheniläisten Isidorukselle opettama pohjahiivatekniikka ei soveltunutkaan luostariin sillä välin hankitulle hollantilaiselle panimolaitteistolle. Hollannissa pantiin näet vielä tähän aikaan lähes pelkästään pintahiivaoluita.

Niinpä munkit joutuivat ensi töikseen metsästämään luostariinsa uudet padat. Lisäksi pohjahiiva vaatii viileän lämpötilan; tätä varten ensimmäisinä vuosina varastoitiin läheisen lammen jäätä, mutta jo vuonna 1890 hankittiin myös jäähdytyslaite.

la-trappe-ulkokuva-bernt-rostad-cc-by-2-0-flickr-attEnsimmäistä maailmansotaa edeltäneisiin vuosiin osui Koningshoevenin luostaripanimon ensimmäinen kulta-aika. Olut oli hyvää, kysyntää riitti, ja noin kolmannes tuotannosta itse asiassa myytiin Belgian puolelle. Sitten koittivat mullistusten täyteiset vuosikymmenet. Toisesta maailmansodasta selviytynyt luostaripanimo lähti laajentumisen ja modernisaation tielle ja huomasi pian olevansa keskisuuri olutyritys.

Tämän kehityskulun päätepiste oli, että belgialainen suurpanimo Artois osti Koningshoevenin panimotoiminnan vuonna 1969. Kymmenen vuotta myöhemmin Artois kuitenkin luopui omistuksestaan, jolloin panimotoiminta trappistiluostarissa keskeytyi joksikin aikaa kokonaan. 1980- ja 1990-luvuilla oluenvalmistus taas hiljalleen käynnistyi, välillä yhteistyössä isompien panimoiden kanssa, ja myös luostarin oma La Trappe -brändi palasi mukaan kuvioihin. Oluet olivat tällöin vielä ainakin osittain saksalaisvaikutteisia pohjahiivaoluita.

Saatiin odottaa 2000-luvun puoleenväliin saakka, kunnes Koningshoevenin munkit hankkivat itselleen oikeuden käyttää aidon trappistioluen merkkiä ja jatkoivat La Trappe -oluidensa valmistamista riippumattomana luostaripanimona.

Nykyisin nämä oluet ovat laajasti kansainvälisessä jakelussa, ja varsinkin La Trappen 1990-luvun alussa lanseeraama vahva Quadrupel on saanut jäljittelijöitä monilla mantereilla.

Toinen hollantilainen trappistipanimo!

Koningshoevenin eli La Trappen oluita en tätä postausta varten maistellut, koska ne ovat tulleet vuosien varrella niin tutuiksi (ei vähiten siksi, että niiden saatavuus Alkosta on yleensä ollut hyvä). Sen sijaan ostin pitkäripaisesta toisen hollantilaisen trappistiluostarin eli Zundertin olutta. Tämä luostari, itse asiassa nimeltään De Kievit, on tarjonnut trappistiolutta vasta vuodesta 2013 alkaen.

zundert_smabs-sputzer_flickr_cc_by_2-0-attZundertin kaupungin tunnetuin poika ei ole suinkaan kukaan trappistimunkeista vaan itse Vincent van Gogh. Vincent ei tähän tarinaan kuitenkaan liity, sillä luostarin perustamisen aikoihin vuonna 1899 hän oli maannut jo kymmenisen vuotta Ranskan mullassa.

Vaikka Zundertin luostarin perustanut munkki vastasi aiemmassa elämässään Koningshoevenin oluen markkinoinnista ulkomaailmalle, tähän uuteen luostariin ei jostain syystä panimoa koskaan perustettu, ennen kuin 2010-luvulla siis. Munkit valmistivat ja joivat sen sijaan ajoittain siideriä (trappistiliikkeen alkukoti on muuten Ranskan siiderialueella Normandiassa).

Zundertin luostari valmistaa yhtä ainoaa trappistiolutta. Ratebeer luokittelee sen tripel-tyyppiseksi, mutta minulle tästä tulevat mieleen vallonialaispanimoiden vahvat ambrée-oluet. Kun ottaa huomioon, että Zundert on linnuntietä reilun kymmenen kilometrin päässä vaikutusvaltaisesta Westmallen trappistiluostarista Belgian puolella, mitkään kaksi tripeliä eivät kyllä voisi olla kauempana toisistaan kuin Westmallen ja Zundertin tripelit.

Tämä on oikeastaan Zundertin kannalta hyvä: näin voi turvallisin mielin sanoa sen olevan omassa tyylilajissaan erinomainen olut, kun ei tarvitse miettiä miten se laadullisesti vertautuu legendaariseen Westmalleen.

Nyt ne tekevät sitä jo Amerikassa

Spencerin luostari sijaitsee Massachusettsissä Yhdysvaltain itärannikolla. Kyseisellä paikalla veljeskunta on majaillut 1950-luvun alusta asti, mutta luostari viettää kuitenkin ensi vuosikymmenellä jo 200-vuotisjuhlaansa. Se nimittäin laskee olemassaolonsa alkamisajaksi vuoden 1825, jolloin Kanadan Nova Scotiaan perustettiin Uuden maailman ensimmäinen trappistiluostari.

Spencerin trappistit ovat suoraan tämän tradition jatkajia. Olutta he eivät ole tiettävästi koskaan ennen panneet, kunnes yksi nykyisistä munkeista, veli Brian, alkoi lobata tätä ajatusta aktiivisemmin viime vuosikymmenen lopulla. Oluen ystävänä Brian teki useita vierailuja belgialaisiin luostaripanimoihin, mutta ratkaiseva sysäys tuli vuonna 2010 Chimaystä, jonka kanadalaissyntyinen apotti otti yhteyttä Spencerin luostarin johtoon ja ilmaisi kannatuksensa Brianin ajatuksille.

Trappist Ale on panimon kuudesta oluesta se toinen selkeästi belgialaistyyppinen. Trappistiolueksi tämä on mieto, 6,5-prosenttinen, missä ei ole sinänsä mitään vikaa. Jään kuitenkin miettimään olisiko jopa tähän vahvuuteen tarvittu vähän enemmän kroppaa. Kevyt mausteisuus ja muut ominaisuudet ovat hyvin hallinnassa, mutta pieni vetisyyden haamu leijailee taka-alalla. Täytyy ehkä maistaa Spencerin muitakin oluita, jos niitä jostain käsiini saan.

Seuraavana maisteluun päätyy italotrappisti Abbazia delle Tre Fontane Tripel. Ikivanha roomalainen luostari on olutrintamalla Spencerin ja Zundertin tavoin uusi tulokas; heidän oluensa ovat olleet nyt pari vuotta markkinoilla. Jo 1800-luvulla Tre Fontanen munkkien tiedetään kuitenkin valmistaneen ainakin eukalyptuslikööriä.

Eukalyptus on läsnä myös tässä oluessa, ja syynä on se, että luostarin alueella kasvaa vanhoja eukalyptusmetsiä, joiden tehtävänä on ollut kuivattaa suota. Italiassahan on kuivattu aikanaan paljon suoalueita ja kosteikkoja erityisesti malariasääskien vastaisen taistelun nimissä.

Minuun aina vetoavat tällaiset yhteydet paikallishistoriaan, joten annan Tre Fontanelle siitä pari lisäpistettä. Eukalyptus ei mitenkään jyrää oluen maussa mutta hiipii välillä aivan tunnistettavana aromina nenään. Muuten lopputulos on Spenceriä rouheampi, ehkä ihan pienesti hapankin, kohtuullisen mielenkiintoinen olut.

stift_engelszell_bernt-rostad_flickr_cc-by-2-0-kelt-attKahdestoista trappistipanimo – ja yhdestoista virallinen – on itävaltalainen Engelszell, joka jää nyt sekin testaamatta. Olen heidän oluttaan ilmeisesti viime syksynä kyllä maistanut, koska löysin sähköpostistani nettikaupan kuitin, josta voin nähdä tilanneeni Engelszellin Gregoriusta. Gregorius on belgialaistyyppinen vahva luostariolut, mutta mistään muistiinpanoistani en löydä merkintöjä siitä, miltä se on maistunut. Outoa.

Engelszellin munkkeja yhdistää belgialaisiin virkaveljiinsä se, että heidän asuttamansa luostarin panimossa on valmistettu olutta ensimmäisen kerran jo satoja vuosia sitten. Panimotoiminta on sittemmin lakannut ja käynnistynyt uudelleen useaan kertaan, ja viimeksi Engelszellin trappistit panivat olutta 1900-luvun alkupuolella. Nyt kattilat ovat taas kuumina, ja belgialaisten viitoittamalla tiellä valloitetaan maailmaa.

Lähde: Van den Steen J., Les trappistes: bières de tradition.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Trappisteja vaan ei belgialaisia: Zundert, Spencer, Tre Fontane…

  1. Hyvä ja informatiivinen artikkeli! Tätä ”Trappist-ilmiötä” on ollut mielenkiintoista seurata viime vuosina kun yhä useampi uusi panimo on avannut ovensa. Oluitakin on jo kohtalaisen hyvin saanut netistä ja ihan kotimaastakin. Spenceriltä kokeilin tuon Trappist Alen lisäksi heidän IPAn, joka oli oikein toimiva jenkkityylinen IPA. Ei siitä kyllä mitään trappistimaisuutta löytynyt mutta eipä ollut tyylilajikaan se perinteisin valinta 🙂

    Tykkää

    • Kiitos kommentista! Juuri näin, ja mielenkiintoista on omasta mielestäni sekin miten trappistiolueen on liittynyt Belgiassa ainakin epävirallisesti jonkinlainen laatuleima. Oikeastihan mitään tiettyjä laatukriteereitä ei trappisteillekaan ole voitu asettaa, vaan kysymys on mielikuvasta. Vaikka ajatus trappisti-IPAsta kuulostaa ensi alkuun oudolta, eihän mikään sinänsä estä heitä tekemästä minkä tahansa tyyppistä olutta. Jossain mielessä kyllä toivoisin, että koska ihmiset kerran asettavat trappistioluille korkeammat odotukset kuin muille, heidän tuotantonsa pystyisi myös pysyttelemään jotenkin vähän erityisemmällä tasolla – riippumatta maasta tai oluttyypistä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s