Yö kellarivuorella oli täynnä elämää. Pikaraportti kansanjuhlasta.
Pääsimme aistimaan Annafestin meininkiä jo naapurikaupungin rautatieasemalla, josta suunnistimme junalla kohti Forchheimia. Pieni joukko paikallisia tyttöjä ja poikia otti asemalaiturilla pohjia puolen litran olutpulloista nahkahousuihin ja Dirndl-vaikutteisiin mekkoihin sonnustautuneina.
Perillä matka asemalta juhlapaikalle Kellerwaldiin taittui kohtuullisen kätevästi bussilla, joka näytti tavalliselta paikallislinjalta mutta kuljetti matkustajia Annafestiin saakka ilmaiseksi. Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva metsäinen kukkula on koko kesän Forchheimin ja lähiseudun panimoiden käytössä, ja viikon ajan heinäkuun lopulla siis noin puoli miljoonaa kävijää houkuttelevan Annafestin tapahtumapaikkana.
Jos nousee sisäänkäynnin tuntumaan pystytettyjen tivolihuvitusten ohi itse metsään, ensimmäisenä vastaan tulevat kaupungin omien Greif- ja Hebendanz-panimoiden kellarit terassirakennelmineen. Tässä kohtaa olikin tilattava jo illan ensimmäinen Annafestbier, ja paikaksi valikoitui Greif, jonka valtavan terassin takaosassa näkyi muutama vapaa pöytä.
Litran kolpakot kolahtivat eteemme kiitettävän nopeasti. Greifin Annafestbier oli makeahkoa, kuivahedelmien makuista ja helposti juotavaa, panimon normaalituotteita vähän vahvempaa, oikeastaan sellaista kuin baijerilainen juhlaolut saa minusta ollakin. Haastavampia makuelämyksiä saa hakea muualta, täällä tämä suoraan kellarista laskettuna sopi tunnelmaan erinomaisesti.
Eihän tänne ollut tultu otsa rypyssä oluita arvioimaan. Kun kuitenkin jonkin aikaa alueella kierreltyämme päätimme tilata toiset Maẞit Hebendanzin kellarilla, oli kahta paikallista panimoa tietysti hiukan vertailtava. Matkaseuralainen laittoi Hebendanzin Annafestbierin Greifin juhlaoluen edelle, itse en oikein osannut valita. Hebendanz oli ehkä lähempänä ”tavallista” Kellerbieriä, viljaisempi ja vähemmän makea kuin kilpailijansa.
Kolmas forchheimiläinen panimo, Neder, jäi tällä kertaa testaamatta. Sen kellari sijaitsi syvemmällä metsässä, jonne oli illan mittaan ehtinyt muodostua kuhiseva bilekatu. Siellä ei ollut tietoakaan Hebendanz-Kellerin edustalla viihdyttäneistä torvisoittajista ja perinteisestä juhlamusiikista. Jytäalueella desibelit nousivat sen verran korkeammalle, että siirryimme pian alemmaksi rinteeseen testaamaan suosittua viinikojua.
Baijerilainen Volksfest ei ole pelkkä olutjuhla, eikä sitä ollut tämäkään, vaikka paikalla oli parisenkymmentä panimoa ja luultavasti ainakin useimmilla tarjolla varta vasten tähän festivaaliin pantu olut. Tivolin ja ruoan lisäksi porukkaa vetää varmasti myös mahdollisuus ihmetellä paikallista juhlakulttuuria. Se, että paikalla oli niin paljon nuorta juhlakansaa, oli pieni yllätys. Festari ei ollut päässyt lainkaan ukkoutumaan. Tällä viikolla Annafest on selvästikin Forchheimissa ja laajemmallakin alueella the place to be.
